lauantai 13. lokakuuta 2012

Perhosia masussa

Hyvää huomentapäivääiltaa!

Mulla on taas aika ohjelman täyteinen viikonloppu tiedossa. Eilinen ilta meni tosin kotona ja ihan hyvä niin, oli jotenkin kovin väsyny olo. Mun on edelleen vaikee välillä myöntää ittelleni että oon väsyny. Pikku hiljaa siitä alkaa kuitenkin tulla helpompaa ja annan luvan oikeesti sillon vaan olemiseen. Pelailtiin muutama golffi matsi porukoitten ja pikkuveljen kanssa wiillä. Mä voitin, mutta se nyt ei varmasti ollu kellekkään yllätys(köhköh).

Tänään nään illemmalla yhtä ihanuutta ja nyt päivemmällä pitäs ainakin kaupungilla käydä pyörähtämässä. Ollaan tekemässä kaalikääryleitä piitkästä aikaa ja oon luvannu auttaa siinäkin urakassa. Huomenna onkin sitten serkun synttärit ja kaverin kanssa oon lupaillu iltapäivällä nähä.

Oon tottuu siihen että nykyään joka punnituksella paino on edellistä suurempi ja tänään pettymyksekseni huomasin että oltiin tultu hiukan alemmas. Tiedän että paino vaihtelee normaalistikkin, eikä ihmisen tarkotus oo hyppiä vaa'alla niin usein mitä nyt tässä painonnormalisoimisvaiheessa on tehtävä. Mutta harmitti kyllä silti. Onneksi trendi on kuitenkin ollut ylöspäin suuntaava jo monesti, joten en huolestu. Kertoo vaan taas siitä että tota energiaa saa kyllä tosiaan ihan urakalla mun kropalle antaa. En kuitenkaan lannistu yhtään, päinvastoin!

Pistin syksyn haussa paperit meneen tamkin sairaanhoitajan koulutusohjelmaan ja samoin helsingin metropoliaan. Saa nyt nähdä miten käy, mutta en mä mitään tässä menetäkkään. Töihin paluuta saan alkaa harkita sitten kun tästä on vähän 5-6 kiloa saatu vielä ylöspäin. Sama juttu liikunnan kanssa niin kun jo kerroinkin.



Olette muuten aivan ihania lukijoita, ihan vaan taas näin muistutukseksi. Saan aina hymy huulilla alottaa uuden päivän kun aamulla tuun blogin katsastaan ja teidän kommentit läpi lukasen. Tervetuloa myös kaikki uudet! Jos ehdotuksia postauksille löytyy niin pistäkää vaan tulemaan.

Mulla menee nyt elämässä hyvin. Ja vihdoin voin oikeesti puhua elämästä, enkä anoreksian varastamasta toisesta, sairaasta todellisuudesta. Eilen tosin oli pientä kamppailua, mutta osaan nykyään taistella voittajaksi ilman suurempia ongelmia. Solmut alkaa selvitä hetki hetkeltä, vaikka ikuinen prosessi tämä silti tuntuu olevan. Kaikki parantuneet varmasti tietävät mistä puhun...
Välillä oon miettiny pystynkö kertomaan blogin puolelle enää niistä mun huonoista päivistä tai ahistuksesta, koska niin moni tsemppaa itteensä mun kirjotusten avulla. Oon kuitenkin päättäny että rehellisesti tässä ollaan ja kirjotellaan, varsinkin kun se purkautuminen on mulle itselle terapeuttista. Toivon ettei tää kuitenkaan vaikuta siellä toisella puolella oleviin ihmisiin. Nyt kuitenkin suurimmaks osaks siis ilosia uutisia ja tiedän ettei ne missään vaiheessa nyt niin kovin huonoiksi käännykkään.

Kivaa viikonloppua kaikille, pukekaa lämpösesti päälle. Huomasin että tuolla alkaa jo olla ihan oikeesti kylmä!

27 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun olet niin täynnä elämäniloa ja voimaa! Sun kirjoituksista saan aina voimaa porskuttaa itsekkin eteenpäin. Siihen "16,7" postaukseen viitaten: Näen sinut tosi pienenä ja sitähän sinä oletkin. Mutta silti näen itseni sinua isompana, vaikka oma lukemani on yksikön pienempi. Se vähän herätteli mua, että hei onkohan se mun kehonkuva vähän vinksallaan...Kiitos ihana kun kirjoitat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen on yksilö. Mun kropasta löytyy lihasmassaa, ihme kyllä, kaikki ei päässyt anoreksian myötä kuihtumaan pois. Normaalipainosilla painoindeksi on aika huono kertomaan sitä miltä ihminen ulos näyttää, meillä se tietenkin antaa vihjeen vaa siitä että kehomme on sairas. Turhan tarkkaa en silti suosittelisi noita lukemia tuijottelemaan. Missään asiassa.

      Ja varmasti kehonkuvasi on vinksallaan... Viestini tarkoitus oli nyt vaan selventää että suuremman painoindeksin omaava normaalipainonen ihminen saattaa näyttää huomattavasti hoikemmalta kun alemman painoideksin omaava ihminen. En perusta tällasesta vertailusta muutenkaan, sen takia poistin ensimmäisen kommenttisi. Blogien puolella näkynyt vähän turhan paljon viime aikoina tätä vertailun tarvetta, enkä halua sitä millään tavalla näkyviin omaani

      Poista
    2. Voi anteeksi, en siis tarkoittanut pahoittaa mieltäsi :( Olen pahoillani jos tämä kommentti siltä tuntui...Pointti oli vaan se, että me todella ollaan erilaisia. Halusin vaan tuoda esiin hämmennykseni...Anteeksi jos pahoitin mielesi...Tarkoitus ei ollut alkaa vertailla. Toivon että et tästä saa minusta sellaista kuvaa, että "joo se vaan vertailee jne...". Tiedän hyvin, että sairaus on hyvin vahvana minussa. Olen tajuttoman ylpeä sinusta ja miten olen edennyt. Toivoisin omalle kohdalleni samanlaista motivaation iskua tai herätystä paranemiseen...(Jos haluat jutella lisää/lukea blogiani, kun jos sait musta huonon kuvan niin laita meiliä saara.fohr@gmail.com.) Voit poistaa tämän kommentin jos tahdot...Toivon vaan tosissani että et nyt ajattele minusta kovin..no pahalla...

      Poista
  2. Musta sun ei pitäisi pelätä kirjoittaa myös niistä huonoista hetkistä, koska niitä tulee satavarmasti jokaiselle syömishäiriöstä toipuvalle. Asian voi kääntää niin, että joku voi saada teksteistäsi sellaisen kuvan, että paraneminen on helppoa ja sitten, kun itse sitä yrittää, huomaa todellisuuden ja ajattelee, ettei hänestä ole siihen. Haluan vain sanoa, että blogisi on ihan yhtä tsemppaava, jos kerrot myös niistä anoreksiamörön yrityksistä pitkittää paranemista, kun näytät kuitenkin lopulta voittavan sen sairaan äänen kuuntelemalla kehoa ja tervettä puoltasi. :) Voimia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeessa ton suhteen! :) Hyvä tietää että voin tuntojani edelleen vapain mielin täällä jakaa.

      Voimia myös sinulle <3 Ja haleja myös (:

      Poista
    2. "lumottu", puit todella hienosti sanoiksi sen mitä itsekin ajattelin!

      Jenni, olet mahtava tsemppari monelle ja on ilo lukea edistymisestäsi, sulla on ihan uskomaton tsemppi päällä. Omasta mielestäni on vain luonnollista, että välillä tulee niitä huonompiakin päiviä, kuten kaikkien sairauksien kanssa, eikä niiden myöntäminen tee sinusta tai kenestäkään muustakaan yhtään sen huonompaa.

      Tämän blogisi tarkoitus kaiketi on kuitenkin muiden samassa tilanteessa olevien tsemppaamisen ohella purkaa ja avata niitä omia tuntemuksia matkalla kohti ELÄMÄÄ! :)

      Ihanaa syksyä ja hurjasti tsemppiä sinulle Jenni ja muillekin saman asian kanssa painiville!

      -L-

      Poista
    3. Kiitos L kommentista! Tosi ihanaa syksyä myös sinne :)

      Poista
  3. Onko lääkis kuitenkin vielä haaveissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai, se on se mihin pyritään ja tähdätään. Aina siihen asti että ovet aukeaa ;)

      Poista
  4. Minä olen kuule lukenut vaikka minkälaisia juttuja täältä netistä, ja muutenkin seurannut vierestä kaikenlaista, että jos sulle tulee takapakkia tai ahdistusta, toki olen surullinen puolestasi mutta ei se minun sairauteeni vaikuta :) Tämä on sinun blogisi, ja saat kirjoittaa tänne mitä ikinä haluat! Sinulla on valta täällä ja me lukijat luemme innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muruseni, on hyvä tietää ettei mun pidä "pelätä" vapaasti omien ajatusten jakamista :)

      Poista
  5. Olen vastikään löytänyt tämän sinun blogisi ja olen niin iloinen, kuinka totuudenmukaisesti kuvaat tilannettasi ja jaksat olla positiivinen. Olen lukenut muita syömishäiriö-blogeja ja täytyy myöntää, että jotkin alkavat muistuttaa pro-anailua vähän liikaa, eivätkä ne auta ainakaan minua toipumaan sairaudestani. Edistymistäsi on mukava seurata ja kannustankin sinua kertomaan oloistasi ihan kuin sinusta oikeasti tuntuu, ei tarvitse kaunistella tilannetta, jos olo on oikeasti paha. Kiitos hienosta blogista, olet uskomattoman vahva ihminen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu että olet tänne eksynyt :) Hyvä jos olet tykännyt kirjotuksiani lueskella, toivottavasti teet sitä jatkossakin. Kiitos kuule itsellesi kehuista ja kivasta kommentista <3

      Poista
    2. Niin ja tsemppiä myös oman taistelun kanssa! :)

      Poista
  6. Älä pelkää kirjoittaa huonoista asioista ja takapakeista, ne kuuluu tähän paranemisprosessiin. Kuitenkin me kaikki ollaan varmoja, että selviät niistä, olet näyttänyt sen monta kertaa. On ollut huikee suoritus päästä jo tuohon vaiheeseen, missä olet nyt. Ja se ei oo ollu helppoa, tiedän sen. Kirjoita vaan aina rehellisesti, se auttaa parhaiten. :)

    Aivan mahtavaa, kun sulla menee noin hyvin. Vaikka se paino olikin hieman laskusuuntainen, olen samaa mieltä, että se on sitä normaalia painonvaihtelua. Kunhan vaan annat mennä, syöt kehoasi kuunnellen ja maistellen uusia makuja, kaikki menee hyvin.
    Haleja ja kiitos taas ihanasta postauksesta! ♥
    t.13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne kuuluu ja varmasti kaikki sen ymmärtää. Sä oot kyllä niin mahtava ihminen tiesitkös sen? <3 Potki anoreksia pellolle, se ei saa sun kaltasta ihmistä kaltoin kohdella!

      Haleja myös sinne ja kiitos itselles ihanasta kommentista <3 Tsemppiä :)

      Poista
  7. Näytät kuvissa jo terveemmältä ja nuoremmalta :) Laihuus vanhentaa sinuakin ainakin 10 vuotta vrt. vanhemmat kuvat. Nätimmäksi siis tulet vaan. Tsemiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuli hyvä mieli :)

      Poista
    2. mä niin yhdyn edellisen anon sanoihin! :)
      kaunistut päivä päivältä!
      -A

      Poista
    3. ootte kyllä ihania, kiitos :)

      Poista
  8. Hyvin voit kirjoittaa huonoistakin hetkistä. Ei ainakaan tule tekopyhää ja puijattua oloa kun lukee sun kuulumisia :). Toki ne huonot uutiset aina johonkuhun vaikuttaa negatiivisesti, mutta parasta on olla rehellinen niillekin. Ei tää taistelu ole kenellekään pelkkää kuopatonta ja mutkatonta ylämäkeä. Ilman niitä vaikeuksia voisi kyseenalaistaa koko "paranemis"prosessin, sillä jollakin sairauden keinolla sen ahdistuksen on täytynyt hävitä, jos sitä ei ole silmästä silmään kohdannut.
    Mutta mukavaa syksyistä viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep oot kyllä ihan oikeessa ja alkais se varmasti vähän oudolta vaikuttaakin jos kaikki koko ajan olis sellasta ruusuilla tanssia.

      Mukavaa viikonloppua myös sulle! :)

      Poista
  9. Rehellisyys tällaisissä(kin) asioissa on todella ihailtavaa ja ainakin itse lukijana arvostan sitä todella, ettet anna tavallaan turhan ruusuista kuvaa paranemisprosessista. Antaa tavallaan itsellenikin sitten "armahduksen" kun kohtaa ajoittain niitä huonompia päiviä ja alakuloisia fiiliksiä, ei tunnu siltä että ois ainoa joka joskus epäonnistuu tai herpaantuu hetkeksi. Joten suurkiitos kun olet rehellinen ja avoin, sekin vaatii rohkeutta :)

    Mukavaa viikonvaihdetta sinulle ihana tyttönen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot säkin ihan oikeessa, kaikki jonkunlaista paranemisprosessia läpikäyvät varmasti ymmärtää ettei kaikki oo aina sitä ruusuilla tanssimista :) Hyvä tietää että voin vapautuneesti kirjotella kuulumisiani!

      Samoin sinne <3

      Poista
  10. Oi nammm, kaalikääryleitä ja vielä itse tehtyjä!! Oliko hyviä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan sairaan ihania! :) nam

      Poista
    2. En käsitä miks joku inhoo kaalia, kaaliruuat on mun rakkaus <3

      Poista