perjantai 19. lokakuuta 2012

Most people are about as happy as they make up their minds to be

Kamalasti teitä tulee koko ajan lisää, saapi nähä mitä kivaa keksin tämän kunniaksi.

Huomasinpa tossa muuten äsken että mun kameraan on tullu joku vika. En tiedä mikä mutta aijon ottaa siitä selvää, siihen saakka joudutte valitettavasti tyytyyn kasvokuviin ja noihin videokameran kameratoiminnolla otettuihin pikselimössöihin.
Ei muutenkaan mee ton tekniikka puolen kanssa ihan nappiin. Se uus samsungin s3 on nyt kolmatta viikkoo jossain missä pippuri kasvaa, eikä puhelimesta kuulu. Tai käväshän se muutaman päivän vierailulla, maanantaina tulee kuitenkin jo kuukausi täyteen tilauksesta ja alkaa jo vähitellen hermot mennä.




Mun synttärit lähestyy, sunnuntaina 21 päivä täytän siis virallisesti. Huomenna ollaan menossa mun yhen parhaista ystävistä kanssa syömään ja leffaan kattoon step up revolution. Tää tyttö on ollut mun rinnalla ja tukenu sillon kun on ollu kaikista vaikeinta, eikä hylännyt hetkekskään. En vielä muutama vuosi sitten olis uskonu miten tärkeeks henkilöks hän mulle muodostuu. Voin vaan kiittää että omistan sellasen kaverin<3
Oon sairaushistorian aikana käyny kahesti ulkona syömässä, toisella kerralla täältä blogimaailmasta tutun Minnin kanssa ja toisella kerralla perheen seurassa. Nyt on kuitenkin ihan uus asia taas kysessää, mutta tiedän että kaikki sujuu ongelmitta. Odotan jo että päästään viettään aikaa yhessä.

Tänään olin päivällä kaupungissa ja nappasin mukaan parit uudet housut! Ne ei näytä jalassa vielä niin hyviltä, mutta hetken päästä näyttää. Ärsytti taas pukukopissa kattella itseään ja miettiä mihin peppu on kadonnut, missä on ne vahvat jalat jotka ennen tekivät housuista jalassa kivan näköiset. Pirun anoreksia kun veit! Mutta takasin aijon ottaa.

Oon tässä taas havainnu uuden asian. Kaikki käytös mikä jollain tavalla tukee syömishäiriötä kannattaa vaan mahollisimman nopeesti lopettaa. Itse ei aina edes tiedosta, miten jotkut ihan pienet rutiinitkin saattaa olla anoreksian ääntä. Enkä nyt tarkota mitään syömiseen liittyvääkään, vaan ihan yleisiä arkisia asioita. Nykyään ennen kun teen jotain mietin olenko se minä ja anoreksia joka asiaa on suorittamassa. Jos se on anoreksia koitan jättää tekemättä. Jos noudattaa pienintäkin sairauden neuvoa, huomaa neuvot nopeasti myös ihan kaikessa muussa.
Toinen mitä oon oppinut on se että mun on vieläkin tarkemmin kuunneltava kehoo ja uskottava mitä se kertoo. Mun pitää muistaa että oon vasta parantumassa ja pitkän tien alulla. Se vie kovasti voimia ja mun on oltava itselleni armollinen.

Koska kyllästyin aina vaan hymyilemään nätisti :D

Loppukuusta mulla on autokoulun toisen vaiheen suorittamista ja 30 päivä pääsykokeet tampereen ammattikorkeeseen hoitotyön koulutusohjelmaan. Saa nähdä miten käy. Mietin hakemista jonkun aikaa, kunnes tulin siihen tulokseen etten mä mitään menetäkkään, vaikka paperit sisään pistäsin. Mut hyväksyttiin myös metropoliaan terveydenhoitajan, kätilön ja sairaanhoitajan koulutusohjelmiin, mutta niitten pääsykokeet on vasta sitten ens kuun puolella. Kuitenkin lääkis on silti tähtäimessä, enkä mä luovuta ennen kun saan valkosen takin pukea päälleni. Se on se mitä haluan ja se on sellanen kutsumus mihin mä tiedän kuuluvani. Mutkia on tullut matkaan, mutta en anna niiden kaataa mua.

Tässäpä nyt vähän kuulumisia, kivaa viikonlopun alkua kaikille! Niin ja postausehotuksia vaan kehiin.

14 kommenttia:

  1. Oi ku oot söpö nois kahes viimises kuvassa :)

    VastaaPoista
  2. Yhdyn edelliseen! :) Ruokapäiväkirja-postaus kuvina ois huippu, ja vielä parempi jos se ois semmonen päivä kuvina postaus, jossa sit ois kaikki ateriat/ruuat kuvina kans! Ja sit video :) Ja se kysymysjutska sun perheelle, josta mainitsit joskus aiemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää siis alkaa useemminkin väänteleen naamaa jos oon sillon söpö :D joo päivä kuvina postaus vois kyllä olla tosi hyvä, kunhan toi kamera nyt saatas kuntoon. pitää varmaan huoltoon pistää..

      Ja tosta perhekysymys jutskasta oonkin jo kyselly porukoilta. Taidan pistää pystyyn heti kun kerkiän :)

      Poista
  3. mulla on niin kiire etten kaikkea sanottavaani ehdi kirjoittaa mutta tsemiä, olet ajatuksissa ! ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi vitsi ihana kuulla jotain sustakin, pitääkin mennä heti sun uusin postaus lukemaan. tosi tosi paljon tsemppiä sinnekkin ! <3

      Poista
  4. Kun vertaa näitä kuvia esimerkiks tohon sun profiilikuvaan, niin ihana huomata kuinka sun kasvotkin on jo paljon eloisamman näköset! :)

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Mun vain piti kommentoida jotain kun olet niin ihailtavan vahva persoona ja haluan itselleni samaa itsekuria. Olen 24-vuotias nainen ja 8-vuotta anoreksiaa takana. Joten aika olis jo heittää hyvästit tällä touhulle. Lippu on korkeella ja ihana lukea, että muutkin toipuu niin miksen minäkin, uskaltaa itsekin hypätä terveeseen kelkkaan kun vahva nainen näyttää mallia ;)
    Sie jos kuka toivut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ihan samat mahdollisuudet päästä eroon anoreksiasta mitä mullakin, kaikki on susta itestä kiinni ja voin kertoa että elämä ilman sairauden käskyttämänä olemista on tuhat kertaa parempaa. Anoreksian kanssa elämistä ei voi edes elämiseksi kutsua.

      Tsemppiä <3!

      Poista
  6. Oon niiin samaa mieltä sun kanssa, että ne syömishäiriöajatukset pitää ajaa mielestään pois heti ja näyttää lopuksi vielä kieltä niille. Sain todistaa tuon tänään kaupungilla.
    En oikeasti vieläkään voi kunnolla käsittää, mitä mä tein. Kaikki kai alko, kun kokeilin sovituskopissa vaatteita, ja suurin osa roikku mun päällä. Luut paisto ilkeästi ihon alta ja joku päässä napsahti - mä näytin aika karsealta. Menin sitten ruokakauppaan ostamaan yhtä lehteä ja olin jo aika varma, etten ostaisi mitään syömistä, olinhan jo syönyt välipalan. Sitten mulle tuli mieleen, että hei, kuka mua kieltää ottamasta jotain ylimääräistä? Kiertelin ja kaartelin hyllyjen välissä ja päätin, että otan tummasuklaa-minttu proteiinipatukan. Okei, se oli niistä vähäkalorisin, mutta kuitenkin oli jo iso juttu, että ostin sen. Se pyöri mun laukussa pari tuntia ja ajattelin jo jättää sen syömättä, koska ahdistus iski ja kasvo aika isoksi. Linja-autossa istuessani kuitenkin haukkasin itkua vääntäen siitä palasen ja arvaa mitä! Mä söin sen kokonaan, aivan hyvillä mielin. Alku oli tosi vaikeeta, mutta lopussa kiitos seisoi. :) Olen oikeesti todella ilonen, etten luovuttanut vaan jatkoin syömistä. Vielä kun saisin itseni tajuamaan, että olen liian kevyt. Nään itseni vaan hetkellisesti kuihtuneena, loput ajasta onkin toisinpäin. Hitaasti, mutta varmasti!

    Ihanaa kuulla että sulla menee hyvin. :) Kuulostaa kivalta toi leffahetki ystäväs kanssa, pidä hauskaa! Paljon voimia kauniiden jalkojen metsästämiseen ja hyvää viikonloppua ♥
    t.13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, et tiiä miten iloseks sait mut kun luin sun saavutuksesta! :) Tosi tosi upee homma, eikä se proteiinipatukka sua tappanu eihän ;) Se ainoostaan vei sua lähemmäs elämää ja anoreksian voittamista! Voit olla ylpee itestäs (: Se että söit patukan loppuun etkä antanut periks voimistaa sua sairautta vastaan. Koskaan ei saa antaa periksi, sen olet varmasti jo oppinutkin.

      Lupaan että sitä myötä kun sun paino alkaa normalisoitua, niin myös kehonkuva alkaa selkiytyä. Näätkin peilistä yhtäkkiä laihemman, riutuneemman luurangon, vaikka vaa'alla lukemat kasvaisivatkin. Aliravitsemus ja sairaus saavat meidät näkemään väärillä silmillä. Ne ei oo meidän omat. Nyt vaan tosi paljon voimaa ja tsemppihaleja sinne <3

      Ja varmasti pidän hauskaa, hyvää viikonloppua sullekkin! :)

      Poista
  7. Kiva kuulla, että sulla menee paremmin ja sulla on noin hyvä meininki! Paljon tsemppiä :)

    liveloveandrockon.blogspot.fi

    VastaaPoista