tiistai 9. lokakuuta 2012

Mietin mitä koskaan ajattelin?



Kumpi on kauniimpaa? Voin aivan rehellisesti, ilman minkäänlaista valinnanvaikeutta sanoa, että kuvat minusta normaalipainosena ovat huomattavasti parempia kuin alempana olevat. Lisäksi, nämä sairauden aikaan otetut kuvat eivät todellakaan ole edes pehimmalta ajaltani. Tuolloin minulla meni jo suht hyvin, enkä ollut kun parisen kiloa nykyistä kevyempi tai todellakaan niin kuihtunut mitä puolisen vuotta sitten.

Olen aamun selannut vanhoja kuviani ja kuvia joita olen räpsinyt bloggailu aikanani. Miten ihminen voi rääkätä itsensä tähän kuntoon? Miten oon sallinut sen tapahtua itselleni? Miksen oo aikasemmin tajunnut noudattaa mun kehoa, miks oon aina halunnu tehä sitä vastaan? Siinä vasta kysymyksiä...

Onneks mä oon löytänyt oikeelle polulle, oikeeseen suuntaan ja takas elämään!

28 kommenttia:

  1. Oi vitsi, miten susta huokuu terveys ja elinvoima noissa ylemmissä kuvissa! Oot todella kaunis, joten keep going ja suunta vaan ylöspäin;)

    VastaaPoista
  2. Paljon sun paino/painoindeksi on ylemmissä kuvissa?
    Näytät niissäkin tosi hoikalta mutta terveemmältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan tarkkaan osaa sanoo mutta siihen varmaan kahenkympin pintaan :)

      Poista
  3. Normaalipainossa ehdottomasti kauniimpi, vaikka kivat kasvonpiirteet sinulla on painosta huolimattakin. :) Mutta harvoin aliravittu keho on samalla tapaa kaunis kuin terve, normaalipainoinen. Vaikka sen teoriassa tietää, niin se "syömishäiriöpeikko" ei taida sitä oikein sisäistää, ainakaan kovin helposti.

    Viimeinen lause lämmitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lämmittää munkin mieltä että sen voin tohon kirjottaa :)

      Poista
  4. Pakko sanoa, että olet kyllä kauniimmmannäköinen ylemmässä kuvassa, koska mitäpä kaunista sairaudessa olisi. En yleensä mielellään kommentoi ulkonäköä kroppaan viitaten, sillä se voi olla ihan yhtä loukkaavaa sekä ylipainoiselle että alipainoiselle (pidän tärkeämpänä itsestä huolehtimista), mutta mietin omalla kohdallani usein samaa - olin kauniimpi korkeammassa painossa. Älä ota pahalla, olet painostasi huolimatta hyvin kaunis esim. kasvoiltasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevä kommentti jälleen sulta. Oon ihan varma että säkin oisit niin paljon terveemmän ja elävämmän näkönen siellä turvallisessa painossa :)

      Poista
  5. Oletpas kaunis ja terveen näköinen ylemmissä kuvissa! Ihanaa miten huomaat myös itse sen, eikä anoreksia enää siinä mielessä määrittele "kauneusihannettasi".
    Tästä todellakin suunta oikeaan elämään! <3

    -Niina

    VastaaPoista
  6. Totta, hyviä kysymyksiä. Näin jälkeenpäin koko sairaus tuntuu itsestänikin jotenkin ihan käsittämättömältä, mutta sairastaessa ei vain tajunnut - noh, oikein mitään. Ihan kamalaa, miten joku ajatus tai ajattelumalli voi olla niin tiukasti kiinni päässä, miten maailma ja elämä voi vääristyä niin karmeasti.
    On terveen Jennin merkki, että pystyt kauhistelemeaan, mitä olet joutunut kestämään ja pystyt todellakin näkemään, että normaalipainoisena olet kaunis, sädehtivä nuori nainen - aliravittuna vain varjo siitä, eikä kenenkään sellainen kuulu olla.
    Elämällä on ihan oikeasti niiiiiiiiiiiiiin paljon tarjottavaa meille!:-) Anoreksian kanssa taas ei ole elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis älä muuta sano... Anoreksia on niin.. no sairasta. En voi käsittää ja ymmärtää vaikka olen joutunut sen kaiken helvetin läpi tarpomaan ja matkaa on toki vieläkin.

      Se on totta, nyt kun saa taas maistaa normaalia elämää tekis mieli ihan itekee kun oli unohtanu mitä se on <3

      Poista
  7. Oletpa kaunis ja ihanan terveen näköien noissa ylemmissä kuvissa ! Onneksi sinulla on mahdollisuus päästä tuohon uudelleen :) se on juuri oikea suunta!
    Ja niimpä, kun sitä pääsee itse parempaan kuntoon niin henkisesti kuin fyysisestikin, alkaa miettimään mitä ihmettä oikein ajatteli. Mitä hienoa oikein näki laihtuneessa, luisessa ja kuihtuvassa kropassa! Kai se on ollut anoreksian ajattelua, joka on vain sumentanut omat ihanteet ja tavoiteltavat asiat. Onneksi näin, koska on varmasti todella helpottavaa parantumisen edetessä huomata kuinka ne omat tutut ajatukset sieltä nousevat pikkuhiljaa pintaan! :)
    Tsemppejä ja haleja hurjasti ! ♥ Olet vahva, ihana nuori nainen, jolla on mahdollisuus saavuttaa elämässään vielä vaikka kuinka paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, oli taas ihana kommentti! :)

      Tsemppiä kuule tyttö vaan sinne suuntaan, älä anna periks, ansaitset ihanan elämän ilman anoreksiaa <3

      Poista
  8. olet kaunis tuli ensimmäisenä sanottua että wau ! t. alusta asti lukenut joka ei ole aikaisemmin uskaltanut kommentoida ja samaa taustaakin meiltä löytyy !

    VastaaPoista
  9. Hyvä Jenni, keep going! Se on muuten niin, että parantuessaan anorektikko vasta näkee kehonsa oikein ja tajuaa laihuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu huomaa miten oon kyllä tästä viitisen kiloa kevyempänä nähny itteni aivan totaalisesti väärin. alkaa pikkuhiljaa toi ruumiinkuvakin normalisoitua :)

      Poista
  10. Oot kyllä normipainossa melkosen kuuma pakkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha höpöhöpö :D mutta kiitos! :)

      Poista
    2. Hehe, äläs höpöhöpöttele!;D

      Poista
    3. Katos elina muru vaan itseäs ;) vielä kun muutaman kilon saat ensin lisää :)

      Poista
  11. olet normaalipainossakin todella hoikka.
    hirveitä nuo alemmat kuvat:( tulee surullinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on ollut aina aika paljon lihasmassaa, joka painaa enemmän joten voi olla siitä johdannaista :) jokainen on ruumiinrakenteeltaan ja keholtaan muutenkin yksilö.

      niin sanos muuta...

      Poista
  12. normaalipainossa oot kaunis ku mikä ja silti hoikka =) noissa alemmissa kuvissa oot ku kuihtunu ruma luurankomainen linnunpoika. sori vaa... mutta terveyttä kohti, eiks niin? <3

    VastaaPoista
  13. Mä pyytäisin sulta apua. Olen huomannut, että meijän koulussa yksi tyttö on muutaman viikon aikana laihtunut hurjasti, ei syö ja vaikuttaa hyvin poissaolevalta. En ole tytön hyvä kaveri niin en viitsisi mennä hänelle mitään sanomaan, mutta silti tuntuu kamalalta katsoa vierestä kun toinen laihtuu ja kärsii, enkä tiedä onko hänen ystävänsä kertoneet esimerkksi tytön vanhemmille. Mitähän minun kannattaisi tehdä, kun en pysty vaan vierestä seuraamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun mielestä kaikista järkevintä olis mennä jutteleen tytölle suoraan, ilma mitään kiertelyitä tai kiertoteitä. se on varmasti vaikeeta, mutta vielä jonain päivänä tää tyttö voi kiittää sua ehkä jopa henkensä pelastamisesta.

      kertoo susta paljon ihmisenä kun oot aidosti huolissas toisesta ja haluat auttaa :) usko mua, joskus anoreksiaa sairastava tarvii sen herätyksen ja on upeeta jos rohkenet sen tekemään

      Poista