torstai 25. lokakuuta 2012

Endorfiineja ja puputtamista

Heippa! Kuinka moni heräs tänään aamulla ja katto ikkunasta ulos aatellen nukunko mä vielä?
Täällä ilmoittautuu yksi! Nimittäin maassa oli jotain epämäärästä valkosta, kai sitä lumekskin kutsutaan. Nyt jo? Vastahan mä täytin vuosia, nyt kuuluis olla syksy.

On ihanaa kun liikunta on alkanu taas tuottaan mulle stressihormonien sijasta endorfiineja. En oo saanu nauttia niistä pitkään aikaan ja nyt kun vihdoin se on mahollista tuntuu että oisin taivaissa. Muistin kyllä jossain syvällä mielen sopukoissa millasta on liikkua nauttien siitä, mutta koska nautinto oli ollut liian kauan pois, ei muistanut miten ihanaa se todella on. Mulla on marraskuun loppupuolella neuvottelu, jossa tosiaan puhutaan myös uusien liikuntamuotojen lisäämisestä arkeen. Odotan jo innolla!



Otsikon toinen aihe; puputtaminen. Oon huomannut että täytyn nykyään jo paljon helpommin. Ruoka-annokset eivät ole enää niin isoja, mitä vielä hetki sitten. Onko muillakin parantuvilla käynyt tälläin? Että painonnormalisoituessa ruokahalu alkaa vähitellen hillittyä. Itse olen pannut tämän jo selvästi merkille ja mietin onko se "normaalia" tässä vaiheessa? Painon olisi kuitenkin tarkoitus vielä vähintään viitisen kiloa nousta.
Välillä välipalalla joka on lounaan ja aamiaisen välillä minulla ei ole pätkääkään nälkä. Ennen oli toisin, nyt nälän tunne on tavallaan rauhoittunut, eikä se ole koko ajan mielessä sekä läsnä, mitä syön seuraavaksi. En myöskään pelkää enää sitä että alkaisin ahmia, tai että syöminen riistäytyisi käsistä. Se oli alun aliravitsemus ja valtava energian tarve kaiken korjaamiseen, joka epäluulot aiheutti. Siksi annoskoot olivat alussa valtavia ja tuntui että päässä ei ole mitään muuta kun se millon syödään seuraavaksi ja mitä. Nyt asia alkaa muuttua.
Oon huomannut myös että pikkuhiljaa lämmönsäätely alkaa parantua, eikä mm. kädet enää jäädy samaan tapaan ruokailujen välillä mitä ennen. Olen selvästi myös fyysisesti pikku hiljaa parantumassa enemmän ja enemmän!

Tein teille tänään päiväkuvina postausta, mutta saan sen vasta myöhemmin postauskuntoon. Toiveenne on kuitenkin koko ajan toteutusvaiheessa :)

Mulla ei ihan hirveesti oo nyt höpötettävää ja palailenkin varmasti paremmin jossain toisessa hetkessä. Kiitos kovasti kaikista ihanista kommenteista perheeni vastauksiin. Ne merkkasi paljon!
Olette jokainen lukijani ihan valtavan ihania ja sydämellisiä ihmisiä, kiitos että seuraatte elämääni.


20 kommenttia:

  1. Ooo, näytät taas jo paremmalta.. Hyvä hyvä :))

    VastaaPoista
  2. Näytät kyllä taas huomattavasti paremmalta, naisellisemmalta :-)! Oot päässyt jo hirmu pitkälle, pidä sama tsemppi yllä!

    Mä olen myös huomannut, että kylläinen olo tulee helpommin ja ettei aina välipalalla ole ollenkaan nälkä. Tämän takia mua arveluttaa syödä "omaa kehoa kuunnellen", ehken söisikään riittävän paljon? Mutta varmasti ruokahalun pienentyminen on normaalia, kun aliravitsemustila korjaantuu niin myös ajatukset eivät pyöri vain ruuassa ja myöskään kehon ei tarvitse enää niin paljon paikkailla syömättömyyden aiheuttamia vaurioita ja tällöin se ei tarvitse polttoainetta yhtä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikku hiljaa :)

      Oot varmaankin ihan oikeessa, mäkin tosin pelkään sitä vaihetta kun saan alkaa jättää ravintolisiä yms. pois että en söis riittävästi. Mutta ajan kanssa tasapaino varmasti löytyy, pitää vaan tehdä työtä ja harjotella :)

      Poista
  3. Hienoa edistystä! Olen myös huomannut näläntunteen rauhoittuvan mitä enemmän olen saanut aliravitsemusta korjattua :)

    Niin ihanaa, että sinulle kuuluu nyt hyvää, ansaitset vain parasta<3

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, varmasti alkaa keho olla jo huomattavasti paremmassa kunnossa :) Pitää silti muistaa malttaa ja ymmärtää että kaiken uudelleen rakentamiseen ja korjaamiseen menee vielä aikaa.

      Niin ansaitset sinäkin <3 Mukavia TALVEN odotuksia. olipa kaameeta kirjottaa toi sana jo nyt :D

      Poista
  4. Kyllä se musta on normaalia, että ruokahalu hiipuu pahimman aliravitsemustilan väistyttyä. Ainakin mulle on sitä lääkärissä selitetty moneen kertaan, viimeks tänään.
    Harmi vaan, että oon paranemisprosessissa vasta alkumetreillä, joten mulla asia on niin, ettei oo ollenkaan nälkä. Tiedän sen, että vähäisen syömisen myötä elimistö on tottunut pieneen ruokamäärään, mutta on niin turhauttavaa "tunkea" itseensä ruokaa. Olen syönyt jo melko kauan säännöllisesti ja isohkoja annoksia, mutta näläntunne pysyy poissa. :( Olisi paljon helpompaa syödä, jos olisi nälkä! Miten sulla oli, oliko näläntunnetta, kun aloit syömään säännöllisesti ja normaalisti?
    Oivalsin tänään taas polikäynnillä, että asialle on tehtävä jotain. Pyörin samassa noidankehässä, mietin mitä teen. Lääkärit olivat jo sen verran huolissaan, että suosittelivat osastolle menoa, jonne mulla onkin lähete ollut jo kesästä asti menossa. Nyt mun on oikeesti tehtävä jotain, taisteltava!
    Susta on muuten tullu paljon terveemmän näkönen! Näytät paljon iloisemmalta, sun sisältä oikeen pursuaa onnellisuutta! Haluan olla yhtä vahva kuin sinä <3
    t.13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mullekkin vakuuteltiin että yletön nälkä rauhottuu kun pelkäsin painon käsiin räjähtämistä ja tunnetta siitä että kaikki karkaa käsistä. En tosin sillon uskonut- mutta nytpä tuli sekin sitten huomattua.
      Mullakaan ei alussa ollu ollenkaan nälkä. Ruokailujen jälkeen itkin joskus lattialla kun maha oli kipee jo pienestäkin määrästä ruokaa. Lupaan kuitenkin että säännöllisyyden ja tarpeeks isojen energiamäärien kanssa sunkin nälkä palaa takas. Se voi aluks olla tosi pelottavaakin kun tuntuu ettei mikään riitä nälän sammuttamiseks ja tuntuu ettei se meinaa pysyä ruokailun jälkeen tuntia kauempaa poissa. Mutta se rauhottuu :)

      Osastosta oli mulle ainakin ihan valtavasti apua(vaikka jäikin vaan kuukauden mittaseks jaksoks). Tekisit itselles varmasti suuren palveluksen ottamalla avun sieltäkin vastaan, tulevaisuudessa kiität itseäsi <3

      Kiitos kaikista kehuista, ja sä voit olla ihan yhtä vahva kun minä ;)

      Poista
  5. mua jotenki vähä ihmetyttää että sulla on enää 5kg normaalipainoon. oot vielki luuta ja nahkaa ja tuskin se 5kg tilannetta kovin muuttaa. tuut kyllä näyttää toooooooodella hoikalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin no tarkotus on sillain vaakaa kovasti tuijottamatta antaa painon hakeutua sille tasolle, millä tunnen fyysisesti ja henkisesti olevani parhaimmillani. Peili kertoo enemmän kun vaaka :)

      Poista
    2. Hei, jokainen normaalipainoinen ihminen, joka kuvan ottohetekllä on tuollaisessa asennossa kuin Jenni, saa luunsa näkyviin. Eli kommentti on aika huono. Jennillä on matkaa vielä normaaliin painoon, mutta keho on jo paljon muuttunut. En sanoisi noin kuin kommentoit, vaan päinvastoin tuo 5 kiloa voi olla juuri se tarvittava määrä, jolla korjataan nuo sinua ärsyttävät luut ja nahkainen olemus....

      Poista
  6. Voisitko tehdä sellasen kuvapostauksen, jossa ois kuvia susta vuosien varrelta? Ois kiva nähdä ainakin yläaste aikaisia kuvia susta ja jotain otoksia ihan pikku-Jennistä :) Ja myös enemmän kuvia ajasta juuri ennen sairastumistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vois olla oikein kiva idea, toteuttamisessa tosin varmaan menee jonkun aikaa :)

      Poista
    2. mustaki toi ois upea idea postaukselle!

      Poista
  7. Näytät upealta, ja terveemmältä. Pysy vahvana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vahvana pysytään :) tsempit sinnekkin <3

      Poista
  8. Mitä sun vanhempasi on ammateiltaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. iskä on rakennusinsinööri ja äiti tällä hetkellä hoitaa juttuja ulkomaiden myyntikaupassa

      Poista
  9. Lohdutukseks siitä blogin matkimisesta: Huomasin, että nyt on mm. Dmndzta life ja White Trash Disease blogeissa myös ollut keskustelua matkimisesta. Kyseiset bloggaajat on vetäny asian huumorilla, mutta lukijat on saanu aikaseks kauheen hullunmyllyn ja siitä on kauheet keskustelut ympäri nettiä. Kyseiset blogit eivät siis matkineet toisiaan, vaan kumpaakin on syytetty matkimisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu enpä mä enää koko kommenttia sen kummemmin muistele. Tiedän kyllä itse miksi blogiani kirjotan ja mitä tänne laitan :)

      Poista