sunnuntai 5. elokuuta 2012

Lomaa osastolta

On ollu aivan mahtavan ihanaa olla kotona, syömiset on sujunu hyvin muutamaa pikku kinaa lukuunottamatta. Oon kuitenkin noudattanu ateriasuunnitelmaa ihan täsmällisesti ja pitänyt liikunnankin siinä puolentunnin kävelyn rajoissa.

Käytiin keräämässä iso kasa marjoja perheen kanssa, joilla varmasti pärjää jo pitkälle talveen. Lisääkin pitää vielä haeskella mutta pakkanen alkaa olla täynnä. Pitää ottaa autotallista toinen käyttöön.

Jotenkin tuntuu kovin haikeelta palata osastolle. Omaa sänkyä ei kuitenkaan voita mikään ja oli ihana nukkua yö pitkästä aikaa siinä. Aamulla oli paljon pirteempi ja energisempi olokin. Hyväksyn kuitenkin sen että asiat ovat nyt näin. Painon suhteen edistystä ei ole nimeksikään tapahtunut ja se on kuitenkin yksi tärkeä osa-alue paranemisessa. Osastohoidon tarkoitus oli kuitenkin antaa alkusykäys paranemiseen, mielelle se onkin tehnyt jo paljon mutta fyysinen puoli on hiukan jäljessä. Toivon että tuleva viikko saa painon normalisoinnin hyvin alkuun, jotta kotona on sitten helppo jatkaa. Ateriakokojani on kuitenkin huomattavasti suurennettu, joten uskon sen tuottavan tulosta. Viime punnitus oli raskas henkisesti. Tuntu turhauttavalta huomata että kaikki se ahdistuksen kohtaaminen ja anoreksian ajatuksia vastaan taisteleminen olisi ollut turhaa, koska vaa'an näyttö ei siitä kertonut.




Eilen ennen kotiin lähtöä söin lounaani vielä osastolla ja voin sanoa että ruokamäärät ovat kyllä suurentuneet paljon. Vatsa oli kipeä syömisen jälkeen samalla tavalla mitä se oli kuukausia sitten kun ruokaan aloin uudestaan totuttelemaan. Siksi tuleva viikko jännittää, mutta tiedän että se tuottaa myös paljon hyvää.

Tunnen tällä hetkellä että mun elämä ois jotenkin hirveen rajotettua. Katselen ulos ja mietin kuinka kiva olisikaan lähtee pyöräilemään auringonpaisteeseen, selailin netissä alkavien tanssikurssien alotuspäiviä ja ilmottautumislistoja, järjestän menoni ateriasuunnitelmaa silmällä pitäen ja syön sen mukaan pystymättä pahemmin itse ruokailuun liittyviin ruoka-aineisiin vaikuttamaan. En sano että olisin vielä valmis syömään vapaammin, ilman suunnitelmia, on anoreksia kuitenkin minussa vielä kiinni. Painoa olisi varmasti vaikea nostaa ilman suunnitelmaa mutta toivoisin että olisin jo paljon pidemmällä paranemisessani. Kai se on malttamattomuutta ja itseltään liikaa vaatimista. Anoreksiasta irti pyristeleminen on kuitenkin pitkä tie- se on tullut selväksi. Harva siitä hetkessä selviää.
Tuntuu väärältä että tälläset normaaliarkeen ja elämään liittyvät jutut kielletään. Välillä ajattelen että mut ollaan suljettu johonkin häkkiin, istumaan paikalleen ja syömään. Se on turhauttavaa vaikka tajuan senkin että kulutus on minimoitava. Lääkärin kanssa haluan kyllä erityisesti keskustella siitä miten saan liikkua sitten kun kotiudun. Onko teillä antaa vinkkejä? Onko mitään mahdollisuuksia alottaa liikunnallisia harrastuksia ennen esim. jotain tiettyä painoindeksiä? Tai kulkea pyörällä paikasta toiseen? Onko kulutus todella jätettävä siihen puolen tunnin kävelemiseen ja miten kauan mun on sitä jaksettava. Oon kuitenkin aina ollut menevä ihminen, en tykkää makoilla vaan kotona, vaikka toki joskus sekin on ihan mukavaa.




Teidän lukijoiden määrä sen kun lisääntyy, kiitos jokaiselle uudelle kasvolle! Ottaisin tosi mielelläni vastaan taas niitä postausehdotuksia, nykyään kun mun kirjotukset on aikalailla olleet vaan tällästä yleistä höpinää. Teen mielelläni juttua aiheista jotka teitä kiinnostavat, mitä ne sitten ikinä onkaan.



16 kommenttia:

  1. Jos vaan mitenkään pystyt, niin älä vielä mieti sitä liikuntaa ollenkaan. Nyt keskityt vaan siihen että saat kunnolla syötyä ja ravitsemustilaa korjattua. :) Nyt annat vaan itsellesi luvan olla ja keskittyä ihan muihin juttuihin kun paikasta toiseen liikkumiseen ja kuntoiluun. Se ei oo sulle hyväksi juuri nyt eikä tuu vielä pitkään aikaan olemaan. Kyllä sä huomaat sitten kun alat olla siinä vaiheessa että voimat riittää kulutuksen lisäämiseen pikku hiljaa. Siitä tulee niin äkkiä ovela kierre ja pakkopakkopakko ja sillonhan oikeestaan kaikki mitä sä oot itsesi ja parantumisen eteen tehnyt on mennyt hukkaan. Et ole huono ihminen vaikka sun liikkuminen on aika minimissä tällä hetkellä. Sun sydänkään ei välttämättä kestä jos yhtäkkiä alkaisitkin rehkimään johonkin suuntaan. Keholla menee aika kauan aikaa palautua. Nyt vaan relax vaikkei se helppoa ookaan. Keksit muuta tekemistä ja vaikka tutustut itseesi uudelleen. :)
    Tsemppiä, muista että et pääse tästä eroon muuta kun syömällä ja kohtaamalla sen ahdistuksen mikä siitä seuraa. Kaikki helpottaa aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan aina ollut niin isona osana mun elämää jos ei ota huomioon yhtä vaihetta millon liikuttua ei niin kovin tultu. Liikkuminen on kuitenkin osa mua ja mun persoonaa, joten tuntuu pahalta etten siltä osin pysty itteeni toteuttaan :/ Mistään pakosta ei tässä tapauksessa oo kyse.
      Tiedän että oot oikeessa ton fyysisen puolen kestäyyden kannalta. Kroppa ei varmaankaan oo valmis vielä mihinkään raskaaseen rasitukseen. En ite kai vaan huomaa sitä kun jotenkin lisääntyneen syömisen myötä energiaakin on hurjasti enemmän. Sykkeiden ja verenpaineiden kanssa kun ollut muutenkin ongelmia niin ei tietenkään kannata mitään riskeerata. Silti tuntuu niin äärettömän turhauttavalta..
      Kiitos viestistäsi :)

      Poista
  2. olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa ! kyllä se siitä Jenni taas paranee, saat elämäs takaisin =)

    VastaaPoista
  3. Voisitko kirjottaa tänne sun ateriasuunnitelmaa? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tehny yhden postauksen jo mun ateriasuunnitelmasta
      (http://feelmesomehow.blogspot.fi/2012/07/toivepostaus-ateriasuunnitelmani.html). Osastolle tota ollaan sovellettu sopivaks kun tää oli tosiaan kotikäyttöön tarkotettu.

      Voin toki vielä myöhemmin höpötellä lisää syömisestäni :)

      Poista
  4. äsken hain google haulla ''miten tsempata olla syömättä'' ja sun blogi tuli siihen listaan. Avasin tän ja katoin, että apua onpa kaunis tyttö ja mikäs blogi tää on. Luin sitten noita sun postauksia mut hei tsemppii sulle ihan rutkasti! miulla itellä on tavotteena laihtuu 58kg->53kg ja suurin ongelma on nälkä. en oo kerenny lukee siun blogii kokonaan mutta sain jo rutkasti apua tuosta ateriasuunnitelma postauksesta :) nyt otat jonkun muun asian sun mieleen kun anoreksian teet tosta ''normaalista'' syömisestä elämäntavan ja alat keskittyy johonkin muuhun esim. sinne lääkikseen pääsyyn :) pärjäile <3 jään lukee sun blogii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule ihminen hyvä eiköhän se kerro jo jotain jos sulla on nälkä. Ei se keho nälästä turhaa viesti eikä sitä signaalia oo todellakaan tarkotus olla noudattamatta. Oon tosi pettynyt että tollasilla hakusanoilla eksytään mun blogiin, en nimittäin haluu koskaan kannustaa ketään syömättömyyteen tai muutenkaan laihduttamiseen(ellei sitten ole terveytensä takia vaarassa ylipainon vuoksi). Uskon että sinäkin olet ihan sopivan kokoinen joten pistä loppu laihdutukselle ennen kun alotatkaan. Ateriasuunnitelmani ei todellakaan ole sua varten tehty. Se on mulle itselleni apu ja neuvo painonnormalisoimiseksi. HENKILÖKOHTAISESTI suunniteltu mua varten ja kenenkään muun ei siitä kuulu neuvoa ottaa.

      Itselle tulee paha mieli kun saa lukea tälläsiä kommentteja. Toivottavasti otat nyt neuvoistani vaarin ja hyväksyt ittes kauniina omana itsenäs, just sellasena mitä oot nyt.

      Poista
  5. Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, nyt liikunnat ja muut siksen ja keskityt vain paranemiseen! Kuullosti mun korvaan aika pahalta tuo.. Oletko miettinyt että heti kun sulla oli päivän/yön yli kotiloma, tuli sulla edes vähän ruuan kanssa ongelmia. Eikö sun kannattaisi miettiä olemista siellä vähän pidemmän aikaa?? No ensi viikko näyttää, pidä pää hereillä ja tsempit paranteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin en nyt liikunnalla meinaa mitään hikipäässä itsensä rääkkäämistä vaan esimerkiks sitä tanssimista. Pyöräilyä, kävelyä/hölkkää ehkä rullaluistelua yms. Mutta taidatte olla oikeessa siinä ettei mun oo mahdollista itteeni tätä kautta vielä toteuttaa. Se tuntuu vaan niin väärältä...
      Se miten kauan oon osastolla ei oo vielä lukkoon lyöty. Ollaan sovittu että eletään päivä kerrallaan ja katsellaan miten menetellään. Syömisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, en turvautunut vanhoihin samoihin turvaruokiin, kotonakin pyöri uudet ruoka-aineet lounailla sekä päivällisillä. Ongelmat liittyivät erimielisyyksiin äitin kanssa mun ateriasuunnitelmasta mutta nekin setviinty kyllä.

      Kiitos tsempistä :)

      Poista
  6. olisi kiva kuulla esimerkiksi osastonpäivärutiineista ja ohjelmasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, taidankin tänään koittaa vähän osastoelämästä paremmin kertoo kunhan vaan kerkeen kirjotteleen :)

      Poista
  7. Mikä on painoindeksisi tällä hetkellä? Näytät vielä tosi kurjalta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painoindeksi liikkuu siinä 15 tietämillä, ollu vähän molemmin puolin

      Poista
  8. Jos haluat lisätä hieman liikuntaa, se yleensä tarkoittaa kyllä myös hieman lisäystä ateriasuunnitelmaan. Kannattaa kysyä sellaista vaihtoehtoa. Osoittaisit samalla sitä taistelutahtoasi ja se voisi kuulostaa hyvältä lääkärin mielestä. =) !
    Lääkäri saattaisi olla myös vähän myöntyväisempi, jos kysyt voisitko liikkua vaikka yhdessä jonkun perheenjäsenen kanssa, etkä kuitenkaan ihan yksin (anoreksia saattaisi helposti ottaa sinusta vallan esim lenkkipolulla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma on se että syön tällä hetkellä fyysisesti jo aika äärirajoillani. Ateriakoot ovat sen verran isoja että maha tulee välillä ruokailun jälkeen ihan kipeäksi ja aterioiden väliin jäävät tauotkin ovat jo aika lyhyitä(syön kuitenkin 6 kertaa päivässä). Siksi ruokamäärien lisääminen on aika mahdotonta :/ Keskusteltiin yhdessä lääkärin kanssa tästä liikunta-asiasta, liitän seuraavaan postaukseen varmaan vähän tietoo siitä mihin päädyttiin.

      Poista