keskiviikko 22. elokuuta 2012

Leave me alone

Mörkö istuu mun olalla. Erotan tarkasti sairauden ja mun äänen. Haluaisin sen vaan hyppäävän pois, mutta ei se sitä tee. Ois niin helppoa jos joku vois sen edes siitä nostaa, mutta ei- ainoastaan mä itse sen voin karkottaa. Miks sen pitää olla niin hemmetin vaikeeta?



Mun kotona olo on jatkunut aikalailla samanlaisena mitä tähänkin asti. Eilen tosi oli pikkunen katastrfoin poikanen aluillaan. En pystynyt ottamaan ruokapöydässä äidin tekemää gratiinia. "Ateriasuunnitelmaani ei kuulu juusto ja kerma kasvisten seassa". Sairauden ääni, mutta en vaan yksinkertasesti voinut pistää vastaan. Niinpä "onnellisena" tartuin salaattikulhoon ja siinä olivat mun kasvikset. Se juusto olisikin ihan varmasti tehnyt suurta hallaa... right. Mulla ei vielä vaan yksinkertasesti löydy sitä voimaa ylittää ateriasuunnitelmaa, tiedän kyllä että siitä ei ole haittaa, tiedän että siitä on pelkästään hyötyä, mutta kun se hemmetin peikko tosiaan istuu siinä olan päällä. Se huijaa mua uskomaan että kontrolli on menetetty jos säädän suunnitelmaan yhtään mitään omaa- vaikka tiedän sen olevan pelkkää pötyä.

                    


                                                                                    

Me tehtiin äidin kanssa ravitsemusterapeutin ehotuksen mukanen lisäys ateriasuunnitelmaani. Huomenna katotaan aamupaino ja toivotaan parasta! Mulla on nimittäin päivällä jälkikontrolli polilla ja siellä jutellaan sitten vähän lisää tästä hoidon jatkumisesta.

Olin tänään fysioterapeutilla. Mä tuun tosi hyvin juttuun sen naisen kanssa, se ymmärtää anoreksian ajatusmaailmaa tosi taitavasti ja oon aina ilonen päästessäni fyssarin kaa juttelemaan. Seuraava kerta on taas maanantaina. Puhuttiin mm. siitä miten mun on vaikea antaa itselleni lupaa syödä jos en siinä välissä oo tehnyt jotain hyödyllistä. Esimerkiks siivonnut. Haluaisin tosi kovasti tästäkin tunteesta vaan eroon, en mä oo vähäarvonen tai hyödytön vaikka syömisten välissä lukisinkin vaikka pelkästään kirjaa. Onko muilla ollut tälläsiä ongelmia? Pelkän olemisen vaikeutta? Miten siitä pääsee eroon?

Haluan potkia sen mörön pellolle nyt vaan niin paljon!

10 kommenttia:

  1. Moikka! Oot edistynyt tosi hienosti! Minulle ainakin haastavinta paranemisessa oli juuri tuo olemisen pelko. Ainoa keino tasitella sitä vastaan on pakottaa itsensä olemaan, eikä jatkaa samaa vanhaa rumbaa;/ Se on hirvittävän haastavaa, mutta palkitsevaa. Kuinka ihanaa onkaan kaupunkireissun tai ruokailun jälkeen heittäytyä sängylle ja ottaa pikkutorkut, eikä niitä tarvitse edes ansaita vaan ne ovat KAIKKIEN, myös anoreksiaa sairastavien oikeus! Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sehän se haaste nimeomaan on että kaikki on vaan musta itsestä kiinni. Pitää olla vaan niin vahva että pystyy taisteleen sen peikon tyhmää ääntä vastaan. Mutta tiedän että musta on siihen kyllä!

      Kiitos <3

      Poista
  2. Ilo kuulla tuosta fysioterapiasta.
    Itse voin ihan vilpittömästi sanoa, että Bodymind-terapia oli suurin ulkopuolinen apu, jota sairauteeni sain. Olen fysioterapeutilleni ikuisesti kiitollinen.
    Ota kaikki irti siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti otan! Ainakin nää kaksi kertaa kun oon fysiossa nyt käynyt on ollut ihan korvaamattomia. Eikä olla ees kunnolla vielä alkuun päästy :D

      Poista
  3. Mulla katkesi aikoinaan osastolla pakkoliikuntakierre. Ja siitä olen todella onnellinen. On sanoinkuvaamattoman vapauttavaa, kun ei ole PAKKO liikkua tai juuri tehdä jotain hyödyllistä kuten siivota. Aluksi se oli kamalaa mutta aika ja toisto (eli tässä tapauksessa paikallaan oleminen)auttaa. Niin se menee sinullakin! Pysy vahvana! Vastusta sairauden ääntä! Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin osastojakson aikana se siivoilu ja jokasen murun lattialta kerääminen jäi olosuhteiden pakosta. Kotona on vaan niin helppo keksiä jotain mitä on "pakko" tehdä. Aina on jotain puunattavaa tai kunnostettavaa. Koitan nyt ihan tosissani opetella siitä eroon, turhauttavaa itselleen vaan olla kun joku koko ajan huutaa vieressä tekemään "hyödyllisiä" asioita.

      Mä pysyn, kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  4. Ainakin itselläni auttoi, kun mietin kuinka vähän se puuhailu ja siivoaminen todellisuudessa kuluttaa. Esim. muutama pala suklaata tai pari leipää. Ei kuulosta kovin hurjalta, jos painonhallintaa miettii. Eli ei se paino siitä mihinkään nouse vaikka olisi tekemättä yhtään mitään fyysistä. Ajattelee asian ikään kuin lisäyksenä ateriasuunnitelmassa: "ei fyysistä toimintaa=energiaa jää kuluttamatta korkeintaan leivän verran", "touhuan päättömästi ja kulutan noin yhden leivän=olen hävinnyt sairaudelle ja minulla on paha mieli".
    Tässäkin asiassa on kyse uskalluksesta. Kun Uskaltaa kokeilla vaikkapa viikon tai alkuun edes päivän ilman ylimääräisiä sairauden sanelemia puuhahetkiä, huomaa kuinka vahva olo on kun on voittanut sen mörön ja siitä on helppo jatkaa samaan malliin ja sitten pidemmän päälle huomata että ei se paino siitä noussutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli hyvä vinkki jälleen! Kiitos :) Saan sulta kyllä aina niin paljon tukee ja korvaamattomia neuvoja. Oot tärkee lukija (:

      Poista
  5. yhdyn edellisiin mielipiteisiin! helppoa se paikallaan pysyminen ei oo, mutta älä anna anoreksialle periksi! oot tosi kaunis, mutta oot ääretön kertaa kauniimpi sit ku saat painon normaaliks. tuntuu jotenki pahalta kattoo noita kuvia, luut paistaa sikana... mutta kyllä se siitä, sä oot vahva ja voitat sairautes ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänään onnistuin hyvin pelkässä olemisessa ja tuntuu hyvältä!

      näin teen :)

      Poista