perjantai 31. elokuuta 2012

Getting better

Mä uskon nyt vahvasti siihen että oon parantumassa. Vielä hetki sitten seisoin hauraalla jäällä odottamassa pettääkö se vai kantaako se. Olin risteyksessä jossa minun piti pystyä oikea suunta valitsemaan. Ja uskon että nyt olen päässyt näiden vaiheiden yli voittajana.
Oikeastaan tiedän että olen parantumassa, toki matkaa on vielä valtavasti, vaikeita aikoja edessä ja näin edelleen, mutta oon päässyt sen kriittisimmän vaiheen yli.





Kuuntelen nykyään kehoani syömisten suhteen tavalla josta edellisessä postauksessa selitin. Olen ollut joka päivä yhteydessä ravitsemusterapeuttiini ja ollaan vihdoin saatu suunnitelma jonka pitäisi toimia. Tosin jos tämäkin näyttää pettävän on meillä jo varasuunnitelmia odottelemassa.

Tuntuu että edistyn päivä päivältä enemmän! Postailutaukoa tässä on tullut taas vähän kiireiden vuoksi. Olen sahannut Helsingissä ja Tampereella. Olen ostellut uusia vaatteita, seisonut pukukopissa pienimpien kokojen kanssa, jotka roikkuvat päälläni monta numeroa liian suurina. Ja tajunnut ettei se oikeesti ole normaalia. Haluan mun muodot takas! En enää jaksa tuijottaa törröttäviä luita ja tuntee tuskaa kovalla pinnalla makaamisesta. Taikapilleri missä olet?
Yksi nuori mies otti muhun yhteyttä ja sanoi vaikuttavat sanat. Haluan jakaa ne teidän kanssa, ihan tsemppauksena jokaselle.

"musta tuntuu, että jokaiselle tulee elämässään vastaan se hetki, kun on hukassa. kaikessa on kyse lopulta vaan henkisistä kasvukivuista. se taikapilleri joo korjais ehkä sen sairauden, mutta ei kasvattais ihmisenä. niin kauan ku ei kasva ihmisenä, ni noi ongelmat tulee eteen aina uudestaan ja uudestaan. voit ainakin tuudittautua sillä, että siinä vaiheessa ku oot parantanut itses, niin oot paljon vahvempi kohtaamaan mitä nyt elämässä ikinä tuleekaan vastaan."

Osu ja uppos. Mä tiedän että sitten kun oon tästä selvinnyt niin oon taas astetta vahvempi ihminen. Mun elämä ei oo koskaan ollut ruusuilla tanssimista, silti menneisyys on muokannut musta just sen mitä oon nyt. Joten pitimmittä puheitta, unohdan taikapillerit. Niitä nyt ei vaan oo olemassa. Kärsivällisyyden, taistelun ja ahistuksen kohtaamisen kautta mä parannun ja voitan anoreksian. Saan mun painonnormalisoitumaan ja elämäni takas. Toteutan unelmani, seuraan sydäntäni ja kuuntelen kehoani. 



Tampereelta lähti eilen mukaan uusi pyörä, taas uusi motivaattori parantumiselle. Nyt en vielä voi kunnolla ajella, mutta sitten kun saan itseäni kuntoon niin saan hypätä kunnolla tämän uutukaisen selkään! Odotan jo kanssa kovasti sitä että saan alkaa liikkua normaalisti, se on osa mua ja mun minuutta. Jotain koko ajan puuttuu kun oon niin rajotettu sen liikunnan suhteen. Mutta tiedän että nyt on aika keskittyä vaan siihen parantumiseen ja kulutus minimoitava. 



Tässä muutama kuva uutukaisesta!


Istuskelu ja oleminen on mennyt eteenpäin. En enää touhota koko ajan. En kiellä etteikö välillä tulisi ahdistusta siitä että annan itseni vain rentoutua ja nauttia paikallaan pysymisestä, mutta ainakin se käy huomattavasti helpommin. Jos katsoo muutaman kuukauden takaiseen pystyin tuskin istumaan viittä minuuttia kauempaa. Se oli turhauttavaa ja nyt kun olen tehnyt edistystä myös tämän puolelta on tunne ollut vapauttava.


Koitan saada videopostauksen väsäiltyä pian ja samoin muita toiveitanne toteutettua. Oon varmaan kyllä jo suurimman osan unohtanut, että lisää ehdotuksia saa antaa ja muistuttaa vanhoista!
Niin ja tervehdykset myös kaikille uusille lukijoille, toivottavasti saatte jotain itsellenne parantumismatkaani seuratessanne.

16 kommenttia:

  1. Ihana sinä <3 Jatka samaan malliin!!

    VastaaPoista
  2. Tää kommenntti ei varsinaisesti liity juuri tähän postaukseen, mutta yleisenä kannustimena on hyvä pitää mielessä, että mitä nopeammin saa hilattua painoa ylöspäin, sitä vähemmän jää pysyviä ja vähemmän pysyviä vaurioita. Esim. menkkojen palautuminen tulee aika hitaasti perässä ja estrogeenin puute saa aikaan jos jonkinmoisia muutoksia henkisistä fyysisiin. Itseäni ärsyttää ehdottomasti eniten hiukset. Ne reagoi niin helposti, mutta paksuus palautuu hitaampaakin hitaammin. Ennen minulla oli tosi paksu tukka, mutta nyt se on puolet siitä..Sen sijaan kaikki muut ihokarvat rehottaa entistä villimpinä. Muotojakaan ei ilman hormonitoimintaa heru ja luusto haurastuu takuulla, vaikkei osteoporoosiksi pahenisikaan.
    Tiedän, ettei näitä seurauksia pysty ajattelemaan niin kauheina parantumisen alkuvaiheessa, mutta kun fyysinen kunto alkaa olla normaali, ne ärsyttävät ja kaduttavat toden teolla. Mutta tsemiä taas sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan kans kommentoida tätä eablebalin kommenttia, mistä olen ihan samaa mieltä! Annan varoittavan esimerkin omasta tilanteestani; olen ollut normaalipainossa jo 6kk mutta kuukautisia ei kuulu vieläkään. (Johtuu varmaan oikeasti siitä kehon rasvaprosentista. Rasvan käytön lopetin salaa n.10 kk sitten kun pääsin osastolta, enkä tässä vaiheessa sitä enää uskallakaan ottaa takaisin ateriasuunnitelmaan. Olisi pitänyt! Nimittäin se rasva, margariini ja öljyt ym. ne EI kerry rasvakudokseksi! Nyt vasta ymmärrän, mutta pelottaa niin kovasti. Tulipas pitkä teksti sulkuihin...)
      Joo, eli myöskään mun luusto ei voi kovin hyvin. Surkeasti oikeastaan. Pari kuukautta sitten todettiin pitkälle edennyt osteoporoosin esi aste, osteopenia.

      Joten voimia Jenni, jotta jaksat taistella vielä vaan, etkä tee samoja virheitä kuin minä... <3

      -Niina

      Poista
    2. Haluan vielä lisätä näihin varoittaviin esimerkkeihin lisää siitä rasvasta... Elikkäs niin, no rasvan käytön lopetuksella on ollut muhun muitakin haittavaikutuksia kuin kuukautiset. Muisti on alkanut pätkimään. Olen unohdellut paljon, mm. tärkeitä puheluja, polikäyntejä, kännykkäni koulun pukuhuoneeseen ym. Ja koulussa minun täytyy lukea kirjan kappale muutamaan kertaan ennen kuin oikeasti muistan siitä jotain oleellista.
      Toinen ongelma on kylläisyyden tunne. Se ei ihan toimi niinkuin normaalisti pitäisi. Osastolla ravitsemusterapeutti kertoi minulle, että rasva vaikuttaa kylläisyyden tunteeseen. Usein minulla jää suuren aterian jälkeen vielä kiljuva nälkä, ja aamupalan jälkeen vatsani kurnii jo parin tunnin päästä, kun taas luokkakaverit sanovat ettei heillä ole vielä ollenkaan nälkä, koska vastahan on syöty aamupala. Ärsyttävää... Huomaan tämän esim. kun syön rasvatonta jogurttia ja perusjogurttia saman verran, niin jotenkin vaan perusjogurtin jälkeen olo on täydempi. Ja sama maidossa ja kaakaossa. Kaakaosta vatsa tuntuu täyttyvän enemmmän. Anteeksi jos kirjoitin sekavasti. Onko kellään muulla samoja kokemuksia?


      -Niina

      Poista
    3. Jokainen sananne on täyttä totta, kiitos jälleen herättelystä.

      Mä tiedän että paino on saatava normalisoitumaan nyt. Ja sen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti. En enää jaksa jumittaa paikoillani, mun on oltava vahva ja sanojen sijaan tehtävä tekoja.

      Poista
  3. ihana postaus Jenni! tsemiiiiiii <3 ( hui tekee pahaa kattoo ku olet noinn laiha, mutta susta tulee niiiiiiiiiiin kaunis kun saat painon normaaliks =)

    VastaaPoista
  4. Voisitko tehdä nykyisestä ateriasuunnitelmastasi postauksen? Vaikka määrät ehkä nyt vaihtelevatkin, kun otat ilman mittoja. Tai pikeastaan, voisitko tehdä taas semmoisen päivä kuvina, johon kuvaisit kaikki ateriasi? Ois ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mä voisin väsäillä päivä kuvina postauksen :)

      Poista
  5. Moi, olen lukenut blogiasi ihan sattumalta sen löydettyäni ja olet herättänyt ajatuksia omalla tarinallasi... itsekin sairastin anoreksiaa, ja normaalipaino tuntuikin pahalta sen jälkeen. Olen taas laihduttanut, saanut pakko-oireita ja ahdistusta...eikä kukaan edes tiedä tilanteestani. Tämä blogi kuitenkin rohkaisee minua tekemään itse ratkaisevat valinnat toipumisen suhteen! Olet selvästi motivoitunut ja jos paranet nopeasti, vältyt ehkä suuremmilta vaurioilta kuten joku jo sanoikin. Ihanaa että näet valoa tulevaisuudessa. Ja eikö olekin ihanaa antaa rauha keholleen syömällä ja lepäämällä? Se on aluksi vaikeaa, mutta anna itsellesi lupa vain olla hetkessä tervein miettein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että mun blogi on rohkaissut sua!
      Niin kuin varmasti entisestä tiedät, anoreksia helvetissä eläminen ei ole sitä mitä kukaan toivoo. Nyt vaan taistelutahto päälle ja lujasti sairauden ääntä vastaan! Tsemppiä kovasti sinne <3

      Poista
  6. Voi, kiitos paljon feelme! :) Ja ihanaa kuulla että blogista on ollut apua! Nyt löysin sunkin blogin ja heti iski silmään että todella fiksusti olet asioita pohtinut ja että todella hyvällä tiellä olet kohti parantumista ja voit todellakin olla itsestäsi hyvin ylpeä! :) Jos ravitsemussuunnitelmaa seuraa pilkuntarkasti, niin se saattaa myös houkutella takaisin sitä syömishäiriöistä puolta; sitä joka haluaa suorittaa sen täydellisesti ja tehdä prikulleen kaikki niinkuin pitääkin. Ja tietenkin silloin keho kiittää, mutta sama käyttäytymismalli jatkuu pään sisällä: suorittaa, tekee täydellisesti, syömisessä on tarkat rajaukset ja hallinta, mutta ei sitä joustoa ja heittäytymistä ja niiden vanhojen rajoituksien ja sääntöjen "ravistelua", mikä terveellä tavalla juurikin rikkoo sitä syömishäiriökäyttäytymistä. Mulla suurimmat onnistumisenkokemukset ovat juurikin ne "heittäytymiset"; harrastaa jotain liikuntaa josta nauttii, ilman että miettii sitä että paljonko tässä palaa kaloreita ja onko tämä maksimaalisen tehokasta harjoittelua, laittaa salaatin joukkoon rasvaista juustoa paloina ilman tietoa tarkasta energiamäärästä, ostaa extempore-suklaapatukka ja ottaa vain vielä se toinen pala piirakkaa, ihan vain siksi että se on taivaallisen hyvää! Syömishäiriö saa unohtamaan sen, että syöminen voi olla myös hauskaa ja että on hauska testailla erilaisia ruokia ja makuja, että se on tapa viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa ja että ruoka ei ole vain vihollinen, joka pitää selättää ja jota täytyy hallita. Paljon tsemppiä ja paljon isoja ja pieniä onnistumisenkokemuksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleen tosi ihana ja kannustava kommentti sulta :) Kiitos <3
      Jään seurailemaan sun juttuja ja hakemaan tsemppiä niistä tähän omaan matkaani! Kaikkea hyvää sinne :)

      Poista
  7. vedäkkö vatsaa sisää kuvissa

    VastaaPoista