sunnuntai 26. elokuuta 2012

Desimitta ei voi määrätä

Pakko nyt yhteisesti vielä päivittää kaikille ketkä äskeisen postauksen lukivat, mutta eivät sen alla oleviin kommentteihin eksyneet;



"Äsken ruokailulla otin kastiketta ja riisiä tarvittavat määrät. Tunsin ruokailun jälkeen taas sen saman- mulla on vielä nälkä. Sanoin muille perheenjäsenille, että en oo vielä täynnä, kaivoin kastikekauhan kätösiini ja lappasin aivan mittailematta ruokaa lautaselleni. Söin sen, ja otin vielä kolmannenkin kerran hiukan lisää. Sitten mä tunsin sellasta ihanan lämmintä ja hyvää oloa. Se oli kylläsyyttä, ei kasvisten puputtamisesta tullutta vatsantäyte kylläsyyttä vaan jotain ihan muuta. Ja mä oon niiin onnellinen, annoin mörölle kyytiä ihan oikeesti nyt. Ruokailun jälkeen heitin mitan laatikon perukoille. Musta tuntuu että sitä ei tulla hetkeen näkemään. Äiti sanoi että alussa pitää tietenkin pitää huolta siitä, että vähimmäismäärä tulee ruokaa lautaselle otettua, sen tosin osaan jo aika hyvin silmämääräisesti arvioida. Otin oikeesti äsken niin valtavan askeleen eteenpäin ja musta tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Oon kyllänen ja onnellinen. En olis uskonut että pystyn jättään ateriasuunnitelman määrät unholaan ja luottaa kehon ääneen ja signaaleihin. Nyt kuitenkin tiiän että siinä ei oo mitään pelättävää! Ainoa mihin voin luottaa on mun keho, se ei johda mua harhaan ja oon nyt päättänyt että kuuntelen sitä.

Epäilen että se mitä tein, oli just tosi tosi tosi iso askel kohti parantumista. Ateriasuunnitelman ylittäminen on nimittäin aina ollut isoin ongelma kohti terveyttä ja koska se ei ole toiminut, on kaikki junnannut vaan paikallaan. Uskon että mun on nyt aika alkaa luottaan kehoon, ei desimittoihin.

Niin kun jo sanoin ei mikään tai kukaan voi kertoa etukäteen sitä paljon ruokaa aterialla tarvitsen. Ainoastaan keho sen mulle kertoo ja nyt kyllä opettelen uskomaan sitä!


Koska anoreksiani on aina ollut mittailemista, määriä, kellonaikoja ja rajoja, uskon että ateriasuunnitelman suurpiirteinen noudattaminen toimii minulla parhaiten. Aijon kokeilla nyt sitä. En voi antaa painon vaan taas tippua ja tippua, ollaan jo niin lähellä taas niitä lähtölukemia. Muutos on tehtävä ja epäilen että tää on paras ratkasu- oppia luottamaan siihen mitä keho neuvoo tekemään. Tietenkin pidän mielessä sen mitä mun pitää minimissään ottaa, aijon myös pitää syömisen kellonajoista kiinni ja välipalat yms. aijon muodostaa suunnilleen samalla tavalla mitä tähänkin asti. Ero on se että nyt noudatan kehoni neuvoja, en voi mennä metsään niin. Luotan siihen. En alkanut äskeisellä ylitykselläkään ahmimaan tai syömään hallitsemattomasti, keho kertoi kun siitä tuntui hyvältä. Ja kun paino alkaa normalisoitua se osaa taas tehdä tehtävänsä.

Kiitos kaikille äsköiseen paniikkipostiin vastanneille, teistä on niin iso apu ja tuki. Tein äsken ison muutoksen paranemisentiellä, mä oon ylpee itsestäni, koska musta se muutos lähtee, mutta osittain se on jokaisen teidän ansiota <3




14 kommenttia:

  1. Hienoa!! Olet todella rohkea, kun uskalsit ottaa lisää ruokaa. Kehosi todella tarvitsee sitä. Toivottavasti saisit vielä rt:ltä lisää neuvoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain uusia neuvoja, katsotaan nyt miten tämä tästä lähtee etenemään! :)

      Poista
  2. Ihan huikea askel eteenpäin, hyvä sinä! :)

    VastaaPoista
  3. Oon ilonen sun puolestas! ONNEA! :))

    VastaaPoista
  4. JEEE! ooon ihan älyttömän ylpee susta!:) HYVÄ JENNI!

    VastaaPoista
  5. JESSSSSSSSSSSSSSSS!!!!! niin sitä pitää =)))
    t.Boogina

    VastaaPoista
  6. Jes! Uskalsit! Oot taas askeleen lähempänä parantumista! Olen niin onnellinen sun puolesta, tää piristi mun päivää <3

    -Niina

    VastaaPoista