torstai 16. elokuuta 2012

Arvatkaa kuka on lähdössä kotiin!

-Kyllä minä!

On aika päätää osastojakso ja jatkaa taas avohoidon puolella, mut kirjataan ulos osastolta ja saan jatkaa parantumista kotona. Oon niin onnellinen tällä hetkellä. Ja mulla on muitakin hyviä uutisia; paino oli noussut eikä mua ahista tippaakaan, päinvastoin se herätti ilon. Vihdoin se mitä on tapahtunut mun psyykkeessä näkyy myös hoitajille ja lääkäreille. Tää painonnousukaan ei olisi voinut parempaan jamaan sattua. Tuntuu että palapelin palaset parantumisessa loksahtelee nyt paikoilleen, vaikka paljon palasia onkin vielä valmiiseen kuvaan asettelematta. Mutta pala kerrallaan, ainakin ensimmäiset on nyt laudalle lyöty. Ehh.. oikein vertauskuvien äiti mutta saitte varmasti pointin selville.

Mä lähden kotiin parantumaan, ei ole aikomustakaan enää antaa anoreksialle mahdollisuutta lukittaa mua siihen sen vankilaan. Koskaan.




Kannan jo ite vastuun syömisistäni täällä osastolla, ja oon itseasiassa ollut hiukan pettynyt joidenkin hoitajien toimintaan, koska hoitosuunnitelmassa lukee että aterioitani tulisi valvoa. Pakko kertoa tän päiväsestä lounaasta; mulle oli tullut keittiöltä väärä ruoka ja sumplittiin siinä että mitä nyt tehdään kun en voi allergioiden takia osaa ateriasta syödä. Vastaukseksi sain "no syö sitten vaan toi keitto ja jätä loput syömättä". Anteeksi mitä? Onneksi en kyseisen rouvan neuvoja kuitenkaan noudattanut sillä tiesin ettei mun kalorimäärät tuu täyttyyn jos jätän puolet ruuasta syömättä. Menin toisen hoitajan puheille ja hän ystävällisempänä haki korvaavat jutut keittiöltä tarjottimelleni. Olin kuitenkin tapauksesta suht hämilläni. Oon tullut osastolle syömishäiriön takia, jos en olisi näin parantumishaluinen ja pystyisi itse kantamaan vastuuta olisi lounas varmaan jäänyt kokonaan syömättä. Tarkoitus on kuitenkin nimenomaan auttaa minua syömisen kanssa- ei tehdä siitä vaikeampaa.

Mutta sen enempää valittamatta on osastojakso tuonut paljon hyvääkin. Se sai parantumisen alku jumituksen avattua ja käsityksen normaalista syömisestä päähäni. Osastolla oli pakko syödä kaikkia uusia ruoka-aineita, kotona avohoidon puolellla en olisi pystynyt tätä muutosta tekemään.



Pistän seuraavaks kysymyspostauksen tulemaan koska teitä lukijoita on jo tullut niin hurjasti lisää. Kommenttiboksissa näkyy päivittäin monia uusia kysymyksiä, joten ajattelin keskittää yhden jutuistani nyt vaan teille ja sille mitä haluatte tietää. Siitä siis seuraavaksi!


24 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Oi, ihanaa että sut uloskirjataan!, mä uskon että sä oot ihan valmis pärjäämään kotona, sä oot mennyt niin paljon eteenpäin ja oot ihan kun eri tyttö, et enään anorekisan vallassa!:)♥

    Paaljon voimia ja tsemppiä, oon niin ilonen sun puolesta:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tunnen itekkin sen miten alan oleen oma itteni ja elän taas omaa elämääni. En anoreksian maailmassa sen käskyttämänä!

      Kiitos paaljon <3 Oot ihana ihminen :)

      Poista
  3. KYSYMYS. paljo painat ja pituus

    VastaaPoista
  4. HYVÄ JENNI OOT PARAS! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii ihana kun mulla on tälläsiä lukijoita ! <3

      Poista
  5. onnittelut uloskirjauksen johdosta! :)

    VastaaPoista
  6. Heh, miulla tuli ekana mieleen, että ehkä ne vaan testasivat sua. Tosin miulla on toisinaan melko vilkas mielikuvitus. Mutta ihanaa, että pääset kotiin! :) <3 tsemppiä hurjasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tää nyt on parantuminen alkanut ihan kunnolla. Mä tiedän että pääsen anoreksiasta eroon :)

      Poista
  7. ihania noi kuvat susta, varsinkin toi eka kun näytät siinä niin ihanan iloiselta! ja sitähän varmasti ootkin =) onnea kotiinpääsyn johdosta, kyllä sä pärjäät!
    t. Boogina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) Ihan varmasti pärjään!

      Poista
  8. oi vitsi rupesin aidosti hymyilemään kun tulin niin iloiseksi luettuani tämän postauksen ! :)
    me selätetään tämä tyhmä sairaus , tsempit sulle kotiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kuulla! :)

      Just näin me tehdään, tsemppiä sulle sinne kanssa, oot vahva tyttö <3

      Poista
  9. Mahtavaa, ihana kuulla että paino on noususuunnassa ja että tunnet olevasi valmis lähtemään kotiin. Vaikutat nyt ihanan iloiselta ja positiivisuutta täynnä olevalta! :)

    Mitens muuten nyt syksyllä, jatkatko koulua vai millaiset suunnitelmat sinulla on? Vai oletko edelleen sairaslomalla? Miljoonasti tsemppiä!

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä mä tällä hetkellä olenkin :)

      Sairaslomalla oon nyt ainakin tän kuun loppuun ja sitten arvioidaan tilanne uudelleen. Tulevaisuus syksyn kannalta on vielä auki, en tiedä panostaisinko lääkiksen valmennuskurssiin tai sitten meen töihin. Riippuu nyt niiin monesta eri tekijästä- parantumiseni on kuitenkin etusijalla tällä hetkellä.

      Poista
  10. Jes! Ihana kuulla! Paljon voimia nyt vielä sinne kotiinkin! Voisi melkein sanoa, että olet jo voiton puolella ;) <3
    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niina muru ! <3 oot niin iso tuki

      Poista
  11. HIENOA! paljon tsemppiä ja sä pystyt tähän! :)

    VastaaPoista
  12. vasta löysin sun blogin jonkun toisen blogin kautta. en oo ees oikee kerennyt lukea. mutta se mitä vilkasulta osu silmiin, niin onnee osastolta pääsystä! :)
    käy kyllä niin kateeks niitä, ketkä on edempänä tän paskan kanssa. kun uskaltais ja pystyis itekki päästää irti, ja päästä siihen oikeeseen elämään. -kaikki ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)

      Se on nimenomaan kiinni uskalluksesta. Susta itsestäs ja siitä haluatko muka oikeesti elää elämääs anoreksian vallan alla? Uskon että oot tarpeeks vahva tyttö voittamaan sairauden! Loppuen lopuks kaikki on sun käsissäs, sä itse päätät elämästä.

      Poista
  13. Oi miten kivoja uutisia! Ja sä oot niin ihailtavan rohkea ja sun iloisuus huokuu ruudun toisellekin puolelle <3 Ihana oot! Moni sais ottaa susta tsemppimallia ja olla rohkea: uskaltaa. Se on niin tärkeää parantumisessa!

    VastaaPoista