perjantai 10. elokuuta 2012

-400 grammaa

Heippa hei!

Aamulla oli taas punnitus ja tulos ei näyttäny hyvältä. Oon niin äärettömän turhautunu ja ensimmäisenä tartuin luuriin ja soitin tippalinssissä äidille. Mä en käsitä miten mun elimistö voi tarvita sitä energiaa niin älyttömiä määriä. Se tuntuu epätodelliselta vaikka se on nyt konkreettisesti tullutkin todistettua.

Tiedän ettei tää oo mun oma vika tai etten sais olla pettynyt mihinkään itsessäni. Psyykkeeni on edennyt huimasti joten harmittaa aivan älyttömästi ettei fyysinen puoli seuraa samaa vauhtia mukana. Hoitoneuvottelunkaan kannalta painonlasku ei varmasti ole mikään positiivinen yllätys.. Kaksi päivää viime punnituksesta ja tiputusta sen aikana 400 grammaa. Se tekee 200 grammaa per päivä. Oon ihan järkyttyny.
Ateriakoot on mulla täällä isoja varsinkin nyt kun niitä nostettiin, syön kaiken aina loppuun asti mutkittelematta. Välipalat, iltapalat ja myöhäisiltapalat tulee otettua ohjeiden mukaan ja oon ruokailujen jälkeen aina täynnä. En oo harrastanu minkäänlaista ylimäärästä liikuntaa tai muuta kuluttavaa, lukuunottamatta mun puolen tunnin kävelyitä. Ja sitten käy taas näin. Mitä tähän nyt taas sanois...



Päätin kuitenkin että käännän tappion voitoks. Tää antaa mulle lisää motivaatiota. Painon normalisoituminen on iso osa parantumista, vaikka psyykkinen puoli on tietenkin aivan yhtä tärkeä. Haluan saada törröttävät luut piiloon ja olla terveen näkönen. Edistys on vaan niin hidasta. Haluaisin asioiden tapahtuvan nopeammin vaikka tiedän ettei se yksinkertaisesti ole painon osalta nyt mahdollista.
Ymmärrän kuitenkin sen että aliravitsemus on aiheuttanut sisälläni paljon pahaa ja tietenkin kehoni hoitaa kaikista tärkeimmät asiat sisältä ensin kuntoon. Uskon että kun tämä on tapahtunut niin muutosta alkaa myös painonosalta vihdoin tapahtua. Sillon aijon olla vahva, en anna anoreksialle enää tippaakaan. Se ei sitä ansaitse!

Puoliltapäivin saan tietää lisää jatkosta ja tulen varmasti blogiin tietoja illan aikana päivittelemään. Tämä oli nyt tälläinen turhautumispostaus ja aamuinen purkautuminen.

Huomasin että lukijoita on nyt 150 kappaletta täynnä. Pitää kehitellä jotain kivaa sen kunniaksi. Muistutuksena kaikille teille; olette jokainen tärkeä apu ja tuki mun parantumiselle. Oon onnekas saadessani teidän kaltasia ihmisiä tsemppaamaan ja on ihana tietää että sellasia persoonia on vielä maailmassa mitä te olette!






8 kommenttia:

  1. Luen sun blogia anonyymisti ja mulla on myös ollut anoreksia ysiluokalla, olin osastolla puoli vuotta.

    Ei se mörkö ikinä sieltä päästä lähde, sen oon huomannut ja laihduin puolivahingossa reiluun 40 kiloon viime talven aikana, jäi vaan yksinkertasesti liiallinen kontrolli päälle. Nyt kesän aikana piti haastaa itteni ja ottaa toisenlainen kontrolli päälle ja löytää tasapaino vaikka luulin että se mulla jo oli, mutta koska paino vaan tippui tippumistaan ja luut törröttää niin ei sitä tasapainoksi voinut kutsua.

    Vanhemmat oli huolissaan ja samoin kaverit, söin kyllä monipuolisesti mutta ihan liian vähän.. kaloreitakin laskin suurpiirteisesti mutta onneksi olen päässyt siitä suht hyvin eroon sillä se on pidemmän päälle tosi väsyttävää.

    Hyvin olen onnistunut "massanlisäykseen" ja painan nyt 44-5 kiloa, johon oon tosi tyytyväinen ja se oli mun tavoite. Kolmisen kiloa siis tullut kahden-kolmen kuukauden aikana.

    Pitihän aluksi tosi paljon syödä ja se oli vaikeeta kun maha ei vaan vedä hirvittäviä määriä mutta kun ei turhaan stressaa niin automaattisesti sitä painoa pikkuhiljaa tulee. Kyllähän tähän voisi vielä kilo lisääkin tulla, mutta en enää tietoisesti "lihota" vaan syön ihan tarpeen mukaan, joskun paljon joskus vähemmän.

    Ihanaa kun ei enää näytä ihan luurangolta vaikka luut tietty näkyvät ja niskanikamatkin, mutta olemus ei ole semmoinen sairas ja luiseva.

    Toivon sulle tosi paljon tsemppiä projektiin ja usko mua kyllä se paino sieltä nousee, ei tollanen päivittäinen seurailu kerro painonkehityksestä mitään ja se syömisen määrä voi näkyä vasta viikon jälkeenpäin itse painossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivosin että nostaisit painon sinne normaaliin, terveisiin ja turvallisiin lukemiin :) Sairaus kuitenkin on selvästi päällä jos uskallusta ei siihen löydy, eikä sitä huomaakkaan kun uppoaa taas mörön ansaan. Siksi voisi olla tulevaisuutesi kannalta tärkeää normalisoida paino sinne minne se kuuluu.

      Tsemppiä sinne <3

      Poista
  2. Musta on jotenkin ihanaa lukea, miten tosissasi yrität parantua ja että pystyt syömään ateriasuunnitelman mukaan ja että oot pettynyt siihen että paino putoaa! Mulla kun tahtoo olla vielä niin että oikeastaan riemuitsen jos paino on pudonnut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih toivottavasti pääset tosta pian yli. Ootko tällä hetkellä avohoidossa vai osastolla?

      Poista
    2. En oo itseasiassa osastolla ollut ollenkaan :)

      Poista
  3. Silloin osastolla ollessani sain painon nostettua alipainon ylärajoille ja sitten lihoinkin vuoden aikana parikymmentä kiloa ihan huomaamatta ja siitä se taas lähti kun olin niin tyytymätön miltä näytin.

    Vuosi sitten aloin laihduttamaan ja niinpä se taas riistäytyi käsistä vaikka tiesinkin sen jo ennalta alitajuisesti. En ollut tyytyväinen lukemiin vaikka näytti alle 50 kiloa tai 45 kiloa ja mieltä hiveli pienenevät lukemat.

    Onneksi vahva tahto sai mut tajuamaan että tilanteelle pitää hetinyt tehdä jotain ja sain ilman ulkopuolisten tukea painon nousemaan. Sairaalat on jo koettu joten paljon mieleisempi vaihtoehto vaan haastaa itsensä kotona vaikka vaikeeta onkin. Elämä menee niin katkolle osastolla, kotona kuitenkin saa päättää ite mitä touhuaa ja minne menee milloin haluaa.

    Onhan tää mun paino kieltämättä vielä reilusti alipainon puolella, mitä nyt katoin että bmi oli siinä alle 15.5.. ja menkkojakaan ei ole.

    Mutta siis psyyke on terve ja näytän terveeltä, se on pääasia! Tietenkin pitää olla tarkkana, ettei mörkö edes vahingossa vie mennessään..!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet lähellä sairaaloista alipainoa joten mun mielestä se kertoo jo aika paljon. Toinen asia mihin kiinnittäisin huomiota on toi menkkojen puuttuminen, kehosi ei toimi oikein ja on jatkuvassa hälytystilassa. Sille pitäs antaa apua.

      Oon ilonen siitä että sun psyyke on terve(tosin suhtaudun tähän vähän epäileväisesti, kyllä varmasti on vielä tekemistä) ja on hienoa että näytät terveemmältä mitä ennen. Oletko varma ettei omat silmät vääristä kuitenkin? Ettet vain katsoisi anoreksialasien läpi itseäsi? Yleensä jos bmi heiluu 15 tietämillä ei ihminen ole terveen näköinen, saatika sitten että olisi oikeasti terve, mikä on mahdotonta noissa indekseissä.

      Sinuna miettisin anoreksiaasi nyt uudelleen ja nostelisit painoa sinne normaaliin, joko avun kanssa tai omatoimisesti jos siihen kykenet. Saan viestistäs helposti sellasen kuvan että parantuminen on vielä pahasti kesken ja mörkö sussa kiinni, vaikka et sitä ehkä itse niin hyvin tiedosta.

      Poista
    2. Viisaita sanoja!

      Poista