torstai 12. heinäkuuta 2012

Viimeinen mahdollisuus


Tänään oli omahoitajan kanssa jälleen tapaaminen. Paino oli laskenut viime kerrasta puoli kiloa, eli ei kovin ilosia uutisia. Lääkäri oli sanonut tapaamistamme ennen, että mulla on kaksiviikkoa aikaa näyttää painon nousevan tai muuten hän kirjoittaa lähetteen osastolle. Nyt on siis tosi kyseessä, hoitohenkilökunta ei enää katsele viivyttelyä ja paikallaan junnaamista. Tosin tiesinhän mä että tää on edessä. En vaan käsitä miks anoreksia saa mut huijaamaan ja pettämään itseni kerta toisensa jälkeen.





Muutama päivä on nyt menny hyvin. Ateriasuunnitelmaa ollaan noudatettu, tosin sairaanhoitaja epäili ettei sen kalorimäärä oo vieläkään riittävä painonnosto tavotteisiin nähden. Mökkiviikonloppu sekotti painonnousua tosi pahasti ja se kolme päivää oli kyllä taas niin iso takapakki. Huomasin ite kuinka helppoa huijaaminen on ja miten energinen olin vaikka jätinkin aterioita syömättä. Se ei ollut hyvä asia parantumisen kannalta, mutta onneksi taas kotona ollessani olen saanut itseni jälleen ruotuun. Eihän tässä muutakaan vaihtoehtoa ole... osasto odottaa ihan muutaman askeleen päässä.

Lääkäri oli myös hyvin huolissaan syke-ja verenpainetasoista. Pelkäsi, että ne romahtaa kohta täysin. Fyysisenkin kunnon kannalta mun painon on noustava heti, merkit alkaa olla jo liian selviä. Kroppa ei enää kestä tätä.

Kyselin töihin palaamisesta, mutta niin kun arvata saattaa vastaus oli ehdoton ei. Niimpä mulle kirjotetaan nyt sairaslomaa ja edetään tässä päivä kerrallaan. Aika hektisiä aikoja elellen...

Harmitusta on ollu ilmassa tänään sairaalakeikan jälkeen. Haluisin niin paljon pystyä hoitaa kaiken kotona ja pysytellä erossa osastojaksoista. En yksinkertasesti oo valmis niihin ja mua pelottaa, että osastohoito sais mut romahtaan täysin. Joutuisin niin erilaiseen tilanteeseen mihin oon nyt tottunut, että anoreksia varmasti valtais mut aivan täysin. En myöskään haluu pilata kesääni ihan kokonaan pelkkään osastolla makaamiseen. Alussa ei nimittäin ois minkäänlaista lupaa liikkua osastotiloista pois.

Kaikki on kiinni musta itsestäni. Mun on tehtävä tää, kukaan ei paranna mua mun puolesta. En voi enää jossitella ja ajatella muutosta- se on tehtävä. Painon on pakko nousta.




Ainiin! Olisi kiva taas saada ehotuksia siitä mitä haluutte mun kertovan ja kirjottelevan. Mielelläni toteutan ideoita jos niitä on :) Ateriasuunnitelmasta? Musta itsestäni? Jostain ihan muusta kun anoreksiaan liittyvästä? Pistäkää postausideoita vaan mulle päin!

16 kommenttia:

  1. voi ei. nyt pää pystyyn ja uusi yritys! laita vaikka ateriasuunnitelmastasi tietoa, esimerkiksi kuvina tai jotain. ja sinustakin olisi kivaa nähdä enemmän kuvia =)

    VastaaPoista
  2. Sinä oot vahva ja rohkea.
    Voimia.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi:
    Juu voisin jossain vaiheessa ateriasuunnitelmaa esitellä jos se kiinnostaa :) Ja kuvapostauksia alkaa varmasti tuleen tiheemmin nyt kun jaksaa vaan kuvaileen alkaa.

    Kaikki on:
    Kiitos paljon<3

    VastaaPoista
  4. Oon jo pidempään miettinyt, että miten sulla on osastouhka kokoajan niin voimakkaasti päällä ja lääkäreillä tuntuu olevan painonnousuun melko tiukka linja, ja sitten kun lukee esim fun-light blogia, niin sen kirjoittaja on ollut ties missä hoidoissa ja tällä hetkellä kotona, mutta paino ei varmaan ole noussut yhtään, eikä hänellä ilmeisesti ole mitään kiirettä? Miten näin eri menettelytavat?

    VastaaPoista
  5. Linjoja on varmasti niin monta erilaista kun lääkäreitäkin. Mä luulen että mun tilanteen kanssa ollaan sen takia niin tarkkoja, ettei se paino oo tosiaan tullu vielä yhtään ylös lähtötilanteesta ja huomaa ettei keho enää jaksa kunnolla tässä tilanteessa. Ehkä lääkäri pelkää, että jos sitä "alotusta" ei nyt nopeesti tapahdu niin asiat menee vaan huonompaan (=paino laskisi entisestään)eikä parantuminen pääse käynnistymään. Oma sairaushistoriakin on sen verran dramaattinen ja romahdus ollut tosi nopea että mut laitettiin samantien tän kiireellisten tapausten hoitoryhmään. Siihen, että mun paino alkais nouseen tai pysyis edes samoissa lukemissa ollaan vakavasti puututtu.

    Fun light- blogia kirjoittava tyttö on ollut osastojaksoilla, joten sekin tekee tilanteesta valtavasti erilaisen. Kirjoittaja on siellä saanut painoa ylöspäin ja on varmaan nyt kyvykäs olemaan avohoidossa kun alku on saatu osastolla aikaiseksi. En osaa sanoa miksi painonnosto tahdin ei vaadita olevan kotona sitten niin suuri, siihen voi olla monia eri syitä. Mutta siitä olen varma että on kirjoittajalle jonkunlaisia tavotteita asetettu ja jos paino ei nouse/tulee alaspäin puututaan asiaan varmasti. Näin voisin ajatella, tosin en hänen tilanteestaan sen enempää tiedä. Vaikea vastata kysymykseen. Anoreksia on jokasella omanlaisensa, toisen sairautta ei voi verrata toiseen.

    VastaaPoista
  6. toi on kyl niin totta, ei toisen sairauttta voi verrtailla omaan. mikä sua eniten pelottaa painonnousussa? tai mitkä kaikki asiat?

    VastaaPoista
  7. Sehän se, jokaisella on kuitenkin niin erilaiset historiat vaikka sama sairaus onkin. Painon nousussa pelottaa eniten se vaa'an luvun suureneminen. Anoreksia on saanut taottua sen ajatuksen numeron pienenemisestä niin kovaa päähän, että on enemmän kun vaikeeta päästä tästä mielikuvasta irti.

    Suuremman numeron näkeminen pelottaa ja kun se tapahtuu tekis mieli vaan taas laihduttaa, jotta seuraavalla kerralla näkis pienemmän. Tää on siis se kaikista isoin ongelma mitä painonnormaloimiseen tulee.

    Toki sekin mietityttää et mihin kaikki paino menee, munkin pitäs kuitenkin kerätä tosi monta kiloa ennen kun keikkuisin edes siellä normaalipainon alarajoilla. Tää on tietenkin tosi yleinen pelko ja hoitohenkilöstö on koittanu selitellä mulle ettei se painon nousu tavallaan edes kunnolla näy mussa. Tekee vaan terveemmän, vahvemman ja paljon paremmin voivan kehon, mutta oisin edelleen hyvin hoikka. Nostettava kilomäärä vaan tuntuu niin valtasalta. Järjellä tiiän millanen musta tulis, mutta kai se anoreksia koittaa taas harhauttaa metsään.

    Painonnormalisoitumisen lisäks mua pelottaa se että jaksanko oikeesti taistella tätä vastaan niin pitkään mitä anoreksia vaatii. Pelkään, että jossain vaiheessa sairaus tulis uusiutumaan, joten nyt kun painoo saadaan aluksi nostettua tulee psyykkeeseenkin keskittyä kunnolla. Siihen miksi asiat on nyt miten on ja miten saadaan hallintaan se, etten painon noustua sorru taas samaan oravanpyörään.

    Toisaalta mun on myös vaikee päästää irti sairauden antamasta hallinnan ja kontrollin tunteesta, mutta kai siitäkin ajan kanssa selvitään.

    Pelkoja on paljon muitakin, voisin niistä kirjotella jossain vaiheessa vaikka ihan oman postauksen!

    VastaaPoista
  8. joo kirjoita niistä postaus, se on hyvä idis. ja hei oikeesti, se paino tulee todellakin tasaisesti! aivan varmana tulee, vaikka sitä ei ite uskokaan aluksi.

    VastaaPoista
  9. ateriasuunnitelmasta olisi kiva saada postaus :> myös sinusta itsestäsi.

    kiitos paljon neuvoistasi <3
    en kuitenkaan halua ottaa saikkua, kun haluan rahaa jostain, jotta pääsisin muuttamaan pian omilleni. /: onneksi työsopimus ei ole kuin enää 6 viikon päähän. ja on ihan kiva saada arkeen joku rytmi. muuten varmaan vain nukkuisin ja leikkisin syömisten kanssa. tänä kesänä olen syönyt tosi säännöllisesti, kun työ kuluttaa, ja nälkä on kova.

    tsemppaa nyt kovasti, ettet joutuisi osastolle. <3 joudut kuitenkin nostaa painoa jossain vaiheessa. elämä alipainoisena ei ole oikeaa elämää. ja vaarallistakin. :/
    olet ihana tyttö <3

    VastaaPoista
  10. Moi! En ollut aiemmin tömännyt blogiisi, mutta tulin nyt katsomaan kun olit liittynyt lukijakseni:) luinkin heti kaikki tekstisi läpi ja on vaan pakko sanoa että vaikutat oikeasti todella, todella ihanalta ihmiseltä. Tarinasi liikuttaa ja lisäksi kirjoitat harvinaisen hyvin, blogisi menee kyllä heti suosikkeihini!:)

    Toivon sulle ihan hirveän paljon voimia ja tsemppiä, tiedän miten vaikeaa painon nostaminen on, enkä ole itsekään siinä vielä onnistunut. Painoni ei ole kuitenkaan niin hälyttävässä mallissa kuin sinulla, vaikka kiloja pitäisi saada. Kuitenkin ravitsemustilanteen parantuessa ja sairauden jäädessä vähän taka-alalle olen päässyt kiinni elämään aivan uudella tavalla. Mä pystyn todella TUNTEMAAN ja nauttimaan! Se on niin kaiken ahdistuksen kohtaamisen arvoista!

    Oot vaan niin kaunis tyttö ja kaunistuisit entisestään kun nostaisit painoa reilusti! Kun vaan saat itses parempaan kuntoon, lupaan että sun silmät aukeaa ja näet ihan uuden maailman, maailman joka on täynnä mahdollisuuksia. Elämä on oikeasti ihanaa kun sille antaa mahdollisuuden, muista että me eletään täällä vaan kerran. Älä tuhlaa enää aikaasi sairauteen! Nyt sitä painoa ylös, sä pystyt kyllä siihen!

    Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
  11. Anonyymi:
    Niinhän se tulee :) ja juu kirjottelen postausta niistä jossain välissä

    Amanda:
    ateriasuunnitelmastani oon postausta tekemässä myös kunhan tässä vain kerkeän :)
    Jos työ tuntuu olevan sulle enemmän hyödyks kun haitaks niin sillon kannattaa tietenkin siellä pysyä. Kunhan et polta itteäs loppuun! On varmasti totta, että se rytmittää arkea ja päiviä kivasti eikä aikaa sairauteen uppoamiselle jää samalla tavalla, kunhan huolehdit jaksamisestasi :) Muistan miten väitin ittelleni että pidän työstä ja että siitä on paranemisen kannalta pelkkää hyötyä, kunnes huomasin rääkkääväni itseäni ja huijailevan eväiden syömisen kanssa. Mutta sun tapauksessa tästä ei taida kyse olla.

    Yritän kovasti tsemppailla, nyt on ollu taas ihan hyviä päiviä näin yleisesti ottaen. Itse olet ihana kun jaksat antaa toisille voimaa ja tukea vaikka omassakin elämässä on paljon kaikkea. Koita säkin jaksella ja syödä hyvin<3 Muista myös levätä työn ohessa, sun keho tarttee sitä!

    Minni:

    Heippa! Voi kiitos kovasti ihanasta kommentista, on ihan mahtavaa että tänne mun blogiin eksyy lukijoiks näin ihania ihmisiä mitä säkin olet! :)

    Lähetän sulle paljon voimahaleja, on upeeta että oot saanu elämästä taas kiinni ja näät asiat uudessa valossa. Sitä mäkin tavottelen ja tiedän että se on osittain riippuvaista painonnoususta. Nyt kun vielä sais ajatukset tekojen tasolle.

    Tulee hyvä mieli kun kommentit on olleet näin positiivisia ja tsemppaavia. Niiden avulla saa voimaa ottaa askelia parantumisen suuntaan, tiedän että pystyn siihen!

    Seurailen kanssa sun kirjotuksia ja elämää. Tosi paljon voimia, kyllä tästä selvitään :)

    VastaaPoista
  12. Heippa :) löysin sun blogin äsken ja toivon niin et paranet! <3 Anoreksialla ei saa mitään hyvää. Katoin äsken sun muita postauksia ja vuos sit näytit kyllä tosi hyvältä! Sata kertaa paremmalta kuin nyt. Sulla on tosi nätit kasvot! tulisit kauniimmin esiin kun saisit painosi normaalipainoon :) Tiedän että se ahdistaa mutta pakko joskus on parantua koska lopulta laihuuteen kuolee.
    Mul oli itelläni 4 vuotta anoreksia ja olin viime kesän ihan sairaanlaiha ja meinasin kuolla. Lopulta mä otin itteeni niskasta kiinni ja aloin syömään. Paino nous tosi nopeasti ja tulin heti raskaaksi :) ens kuussa laskettu aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikat! :)

      Sä oot niin oikeessa siinä ettei anoreksialta saa mitään hyvää, pelkkää pahaa. Ja sitä pahaa saakin sitten ihan kilo kaupalla..

      Kiitos kovasti kehuista, mä haluan kovasti päästä edes sinne normaalipainon alarajoille, tosin kiloja siihen päästäkseni on kerrytettävä paaljon. Edistyminen on siis hidasta, mutta pienin askelin edetään :)Syön tällä hetkellä ravitsemusterapeutin laatiman suunnitelman mukaisesti, mutta painon nousu on silti ollu takkuilevaa ja omien tyhmien tekojen myötä junnannut paikoillaan. En tiedä onko ateriasuunnitelmani vieläkään tarpeeksi suuri painon nostamiseksi vaikka syönkin jo ihan hirveästi. Energia vaan katoaa kaiken sen paikkaamiseen mitä oon syömättömyydelläni aiheuttanut keholle.

      On hienoa kuulla että sä selvisit anoreksiasta, paljon voimia myös jatkoon <3 Parantumistarinat luo ittellekkin lisää tsemppiä ja vielä kun tietää että oot nyt jälkikasvuakin saamassa. Onnea kovasti siitä ja tulevaisuuteen ihania kokemuksia uuden perheenjäsenen kanssa! :)

      Poista
    2. Ainiin liityin muuten blogisi lukijaksi!

      Poista
  13. Olisi kiva kuulla (tai ei kiva sinäänsä, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan) kuulla, miten kaikki tuo alkoi. Tai sitten siitä ateriasuunnitelmasta.

    Tsemppiä ja kaikkee hyvää sulle ! :)

    VastaaPoista
  14. ateriasuunnitelmasta on postaus tulossa :) lukase mun edelliset jutut(mistä kaikki alkoi). Niissä on pohdittu syitä anoreksian puhkeemiselle, mutta voin ja aijon jossain välissä kasata niistäkin kattavamman kirjotuksen :)

    VastaaPoista