tiistai 24. heinäkuuta 2012

Vastauksia kymyksiinne osa 2

Minkä ikäisenä sait kännykän kun olit pieni?Ja mikä se oli?
Olin ekaluokkalainen, tai juuri alottamassa koulua. Puhelin oli semmonen "banaanikännykkä". Keltanen jossa oli musta pikkunen antenni.

Paljonko käytät vaatteisiin rahaa kuukaudessa?
Ennen huomattavasti enemmän mitä nykyään. Vaatteita meinaa olla niin hankala löytää kokojen puolesta... Mutta sanosinko että keskimäärin noin 50 euroa kuussa tällä hetkellä.


Mistä vaatekaupoista ostat sun vaatteita eniten?
Aikalailla näistä perusketjuista eli hm, gina tricot, vila, veromoda, only ja niin edelleen. 

Miten sulla on hiukset tällä hetkellä?
Sottasella nutturalla vaan

Uskotko täydelliseen parantumiseen?
Uskon- uskonko siihen että tuun itse koskaan löytään TÄYDELLISEN normaalin suhtaumisen ruokaan, niin en.

Vai uskotko, että anoreksia kummittelee vielä vuosienkin jälkeen, mutta osaat kuitenkin hillitä sen?
Kutakuinkin juuri näin ajattelen itseni kohdalla, mulla anoreksia kuitenkin juontaa juurensa niin syvältä, että uskon sen olevan tavallaan aina pieni osa mun elämää.

Ootko sä romanttinen ihminen?
Oon, en nyt liiallisesta ällösöpöilystä tykkää mutta kyllä romanttisuus on aina ollu osa mua. Kulkee varmaan herkkyyden ja tälläsen mukana





Lemppari tv-sarjat?
Näitä oli ennen anoreksian puhkeemista monia. Sitten telkkarin kattominen jäi kun tuli uudet kuviot kehiin. Mutta täydelliset naiset, greyn anatomia ja unelmien poikamies tais suosituimmat yhessä vaiheessa. Nykyään opettelen uudelleen kattomaan telkkaria ja pysähtyä istumaan sen ääreen.

 Jos sun pitäis valita et saat loppuelämäkses poikaystävän jota rakastat mut menetät kaikki kaverisi vai että saat pitää kaverisi mutta et koskaan saa poikaystävää/miestä ni kumman valitsisit ja miksi? (Tiedän, tää on hankala kysymys :D)
No nyt pistit kieltämättä tosi pahan. Oon tässä jo kymmenisen minuuttia tuhlannu aikaa ja punninnu eri vaihtoehtoja. Muutenkaan toi päättäminen ei oo mulle vahva laji, saati sitten tälläsen kysymyksen tiimoilta. Niin pahalta kun se tuntuukin mun on silti pakko valita toi poikaystävä vaihtoehto koska oon niin perhekeskeinen persoona. En kestäis jos en sais tulevaisuudessa rakentaa tiivistä, rakastavaa perhettä tai mahollisuutta lapsiin. Tiedän silti etten pystyis hetkeekään elää ilman ystäviä, joten ei se kyllä oikeesti tulis onnistuun. Vaakakuppi käänty nyt kuitenkin näin, vähän arpomista oli vaihtoehtojen välillä.

 Onko jokin asia jota oikeasti pelkäät? 
Voi että moniakin.. Pahimmat pelot on pelko lähimmäisten menettämisestä, kuolemasta ja siitä että anoreksia on liian vahva taisteltavaks vastaan


Onko sulla ollu ikinä "vihamiestä"?
On ollu henkilöitä, joiden kanssa välit on ollu tosi huonot. En ehkä silti käyttäisi kehenkään ihmiseen sanaa "vihata".






Paras kirja?
Kirjoja ei tuu ihan hirveesti luettua, mutta monia hyviä oon silti kohdannut. Joka tapauksessa mä vastaan tähän uppo nallet ihan siitä syystä että ne on vaikuttanu niin paljon mun lapsuudessa äidin iltasatujen muodossa. Siihen en nyt sen syvällisemmin keskity, mutta niillä on mulle valtava merkitys.


Paras leffa?
Tää on ihan tajuttoman vaikee kysymys vaikkei tolle mies vs kaverit jutulle vedäkkään vertoja. Hyviä ja tärkeitä leffoja on mulle kymmenittäin ellei sadoittain. Ennen anoreksiaa kattelin elokuvia paljon. Mainitten nyt kuitenkin muutaman.. Titanic, uhrilampaat, forrest gump, green mile, inception, leijona kuningas, ice aget, ps.i love you, sademies ja monet monet monet muut. Oli ihan epäreilua luetella nääkin ja jättää muut pois, mutta tossa nyt jotain. Mulla ei oo mitään tiettyä elokuva kategoriaa mitä tykkäisin kattella. Yleensä fiiliksen mukaan valitsen hömppää, siirappista, hauskaa, pohdiskeltavaa, pelottavaa, jännittävää, surullista.. riippuen ihan olosta. Nykyään leffojenkin kattelu on jäänyt mutta pikku hiljaa saan niitäkin elämään mukaan. Oon elokuvissa se nyyhkyttäjä, komedia tai kauhu, muutaman kyyneleen tirautan missä vaan.


Uskotko jumalaan?
Uskon että on olemassa joku ylempi voima, joo kyllä.

2 kommenttia:

  1. miks sulla jäi elokuvien ja siis yleensäkin tv:n kattelu ku sairastuit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä täytty ainoostaan liikunnasta ja syömisen tai oikeastaan syömättömyyden ajattelusta. Kapasiteettia ei ollut millekkään muulle, en pystynyt istumaan paikoillani, liikuttava ja mentävä oli koko ajan. Elin niin vähäsillä energiamäärillä ettei mun aivot olisi edes pystyneet vastaanottamaan tai reagoimaan elokuviin/ohjelmiin. Suurin ongelma oli kuitenkin se ettei anoreksia antanut lupaa vaan olla

      Poista