torstai 19. heinäkuuta 2012

Vahvempi päivä päivältä

Mulla menee nyt tosi hyvin, oon ymmärtänyt että entinen vihollinen eli ruoka on nyt se mun ainoo lääke. Mitä enemmän pistän anoreksian ajatuksia vastaan sen vahvemmalta musta tuntuu, sen enemmän saan parantumisen tahtoa ja sitä paremmin mun keho alkaa voimaan. Sitä nopeemmin mä saan mun elämän takasin.



En väitä etteikö vaikeita hetkiä ois ja jatkuvaa kamppailua se on päänsisällä mutta mä en aijo luovuttaa. Se ajatus on kadonnu mielestä kokonaan. Oon saanu taas tuntea. Siitä en halua enää koskaan luopua.

Ymmärrän nyt miks kaikki on sanonu että syömällä paranen, tunnen jo tässä vaiheessa itekkin kuinka se vaikuttaa. Ja oon tajunnu sen ettei anorektisille ajatuksille saa antaa tippaakaan periks, niitä vastaan pitää aina tehdä. Eilen kävelylenkilläni pysähdyin kun teki mieli mennä lujempaa, laitoin leivälle enemmän rasvaa kun anorektinen puoli koitti saada pyyhkimään sen pois, istuin paikoillani kun väärä mieli koitti saada mut nousemaan ylös. Päätän itse elämästäni, kannan siitä vastuun ja rakennan siitä sellasen mitä haluan. Anoreksian on turha tulla pilaamaan mitään.




Pitkä matka mulla on edessä. Paikallaan ollaan junnailtu jo tovi, mutta nyt musta tuntuu että oon vihdoin saanut kunnon alun parantumiseen. En vaan hetkellistä, vaan pysyvän. Haluan oikeesti parantumista tällä hetkellä enemmän kun mitään muuta. Helppoa se ei tuu oleen, mutta oon valmis ja tarpeeks vahva kohtaan sen kaiken ahistuksen ja pahan olon. Teen sen mun itseni tähden, mun elämän tähden. Lisäksi teen sen mun perheen ja kaikkien läheisten tähden, ystävien ja sukulaisten tähden. Ennen kaikkea kuitenkin oman tulevaisuuteni kannalta.


Siinäpä pikasia kuulumisia! Iskä pääsee huomenna varmaan kotiutumaan sairaalasta ja oon siitä tosi ilonen. Luojan kiitos kaikki on menny hyvin. Oon tänään ollu kaupungilla ja kotona pistäny vähän huonetta kuntoon. Siinä päivä onkin melkein vierähtäny. Ja tosiaan sairaalalla kävin iskää moikkaamassa.




10 kommenttia:

  1. Jes! Oon niin onnellinen sun puolesta! Paljon voimia ja jaksamista sulle <3 Jos susta joskus taas tuntuu, että on voimat ihan loppu ja haluaisit luovuttaa niin lue vaikka just tämä sun blogipostaus ja ajattele tulevaisuutta. Mitä sä haluat ja toivot. Ja ajattele sun läheisiä, ne voi paremmin kun sinäkin voit paremmin <3 Tsemppiä, sä pystyt siihen!

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirveesti kommentistas Niina! :) Mä aijon nyt todella päihittää tän anoreksian, en haluu että se vie mut ja mun elämän mennessään.

      Kaikkea hyvää sinne<3

      Poista
  2. oi ihanan positiivinen postaus ! tartutit minuunkin lisää parantumistahtoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kuulla että postaus sai sussa tuneteita aikaseks. kyllä me tästä selvitään thinny! <3

      Poista
  3. Ihanaa Jenni! Mä oon niin ylpeä susta!:-) tää kuulostaa tosi tosi hyvältä! Nyt vaan hirveesti tsemppiä syömisten kanssa. Sun ateriasuunnitelma näyttää tosi pieneltä, sun pitää syödä paljon enemmän jotta sun elimistö toipuu. Muista että mitä enemmän annat sun kropalle ravintoa, sitä nopeammin sun ajatukset selkenee ja sairaus menettää otteensa susta. Varsinkin rasvankäyttö vaikuttaa ihan uskomattoman paljon aivotoimintaan ja saa sairaat ajatukset vaimenemaan, joten pistä vaan rohkeesti sitä margariinia leivälle!:) tuut vahvemmaks henkisesti ja fyysisestikin. Mitään pahaa ei tapahdu! Sä et voi mitenkään syödä nyt liikaa, kaikki vie sua vaan nopeammin kohti oikeaa elämää! Ja tiiätkö, tää elämä on NIIN paljon parempaa kun se valheellinen "hyvä olo" mitä saa toteuttamalla sairauden käskyjä. Sairaus saa sut vaan uskomaan ettet oo riittävä, että oot arvoton. Joka hetki jonka käytät uskoen sen valheita, se raahaa sua lähemmäs pohjaa. Mutta sä voit kääntää itse suunnan ylöspäin, mä tiedän että oot tarpeeks vahva siihen! En voi edes sanoin kuvailla miten mun olo on parantunut ihan muutamassa viikossa kun oon vaan uskaltanut syödä! Ja SÄ PYSTYT siihen myös! Tsemppiä muru!:-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon niin onnekas että mulla on sun kaltanen ystävä minni! <3 jaksat päivästä toiseen tukee vaikka itekkin joudut siellä edelleen kamppaileen. sun paraneminen ja edityminen tsemppaa mua hurjasti eteenpäin taistelussa tätä tyhmää anoreksiaa vastaan. oot oikeessa kaikessa siinä mitä kirjotat ja on hyvä että joku muistuttaa tosiasioista aina aika ajoin.
      Paljon voimia ja haleja sinne, oot tärkee ja arvokas <3 nähdään pian! :)

      Poista
  4. ihanaa ihanaa ihanaa! vitsi tän lukeminen sai hyvän mielen=) tsemii! <3

    t. Boogina

    VastaaPoista
  5. Oon ylpee susta! Varsinki tuo että teet juuri päinvastoin ku anoreksia käskee ni on iso juttu. Mäki oon sen ihan vasta tajunnu ja sen jälkeen on ollu paljo helpompaa taistella. Sen ajatuksen ku pidät päässä vaikeina hetkinä ja mietit mitä kaikkea pahaa anoreksia on sulle aiheuttanu ni uskon vahvasti sun mahdollisuuksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itsekkin sen tässä hetki sitten tajunnut että periks ei saa oikeesti antaa senttiäkään, se on menoa saman tien. Jos anoreksialle antaa tippaakaan valtaa ottaa se jälleen haltuunsa.

      Voimia sinnekkin taisteluun :)

      Poista