maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ratkaisun hetket, nyt tai ei koskaan

Pikapäivitystä kuulumisistani.
Tänään olin sovitusti omahoitajan tapaamisessa juttelemassa mun hoidon etenemisestä. Paino ei ollut sellaisessa nousussa mitä olisi pitänyt olla, joten varattiin tämän viikon torstaiks uusi kontrolli jossa paino taas mitataan. Osastohoidosta keskusteltiin jälleen. Myönnän itsellenikin että jos aloitus kotona ei pääse tapahtumaan anoreksian valtavan vastaan pistämisen takia on se ainoa mahdollisuuteni päästä pois tästä jumiutuneesta tilasta. Mulla on muutama päivä aikaa, nyt tai ei koskaan. 





Oikein hehkeänä heti aamusta





Näin tänään ihanaa uutta tuttavuutta Minniä enkä pysty edes sanoin kuvailemaan miten paljon tän ihanan tytön tuki mulle merkitsee. Kiitos että oot siinä ja olemassa! Me yhessä voitetaan anoreksia ihan varmasti!
Kerettiin jonkun aikaa jutteleen mutta vielä paljon on puhuttavaa ja yhessä koettavaa. Oon niin onnellinen että mulle on suotu tällänen ihminen mun elämään.


En oo tänään muuten mitään erikoista touhunnu. Ilma on ollu kurja eikä oikein oo ollu mitään tekemistä, mutta välillä näinkin.

Mun on uskallettava taistella vahvemmin anoreksiaa vastaan. En saa antaa sille periks tippaakaan. Tiedän että tuolla toisella puolella odottaa elämä ja sinne mä haluan. Toivon että kykenen tähän kotona, ilman osastolle joutumista, mulle ei anneta enempää aikaa paikallaan junnailuun.

Vastailen kysymyksiin taas tässä jahka kerkiän, toivottavasti vastaukset edellisiin tyydyttivät!


14 kommenttia:

  1. Voi miten ihanasti sanottu..:') Ja mä oon niin onnellinen että saan tutustua suhun, oot oikeasti upea ja vahva tyttö! <3

    VastaaPoista
  2. Hei! Hieno juttu eettä olet taas sillä mielellä että parantuminen onnistuu! Ja niin me kaikki toivomme:) Tämä blogi on hyvin mielenkiintoinen ja luen tätä mielelläni, mutta yksi asia pistää vähän silmään... Tuo että laitat Noin paljon omia kuvia jopa yhteen postaukseen! Monipuolisemmat kuvat olisivat hieno plussa tälle hyvälle blogille! Onnnea ja menestystä tuon kamalan sairauden voittoon! Täältä täydet tuet ovat puolellasi:)

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät lukea :) Kuvia vois varmaan vähennellä ja monipuolisuutta koittaa lisäillä, oot oikeessa :)

      Kiitos tsempistä :)

      Poista
  3. Oi kiva, että tapasitte Minnin kanssa :) oon myös ite tässä miettiny kuinka kovasti haluaisin tavata teidät mutta en ole viitsinyt kysyä vielä. Mutta kovasti tsemppiä, kyllä sä pystyt siihen ja jos ei onnistu niin ei paniikkia osastolla saa tuettua tukea ja se oikeasti auttaa vaikka tuntuukin alkuun inhottavalta! Silti onhan koti kullan kallis ja siellä on tupslasti mukavampaa ja mielummin siellä kun osastolla! Ei silti kannata katsoa osastoa tuomion silmin! Oot mahtava nainen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatetaan! :) Tytöt treffaamaan ja äkkiä!

      Poista
    2. Jep ihan samaa mieltä, pistä mulle sara mailia tonne jenni93@hotmail.fi ! <3

      Poista
    3. niin ja kiitos kommentista oot ihana :)

      Poista
  4. Kerrot hienosti aiheesta, yhtään "kaunistelematta" totuutta. Toivon sinulle niin paljon hyvää ja voimia!

    VastaaPoista
  5. ihana kuulla että ymmärrät hoitajien odottavan sulta etenemistä jotta voit jatkaa parantumistaistoa kotona. tsemppiä siihen ihan hirmuisesti ♥
    ja voi vitsi kun itsekkin tapaisi muita tyttöjä ! voisi ihan vaan jutella ja ehkä siinä sivussa saada vertaistukeakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tsemppiä myös tosi kovasti sulle <3 voit aina kirjotella mun sp-osotteeseen jos siltä tuntuu :) helpompi jutella siellä

      Poista
  6. Oikein paljon tsemppiä sulle! :) Eräs ystäväni oli vuosia sitten samassa tilanteessa kuin sinä ja nykyään hän pystyy syömään ruokaa kuin ruokaa ongelmitta, ja elämään kuin ennen anoreksiaa. Oikeastaan jopa onnellisemmin kuin ennen sitä. Uskon ja toivon, että myös sinä olet kykeneväinen siihen vielä joku päivä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, tosi hieno juttu sun ystävän kannalta! :) toivon tosiaan että joskus vielä pystyisin samaan, tosin uskon että käsitykseni ruuasta ja uskalluksesta siihen ei koskaan palaa täysin normaaliksi, sitä kohti kuitenkin mennään (:

      Poista