tiistai 17. heinäkuuta 2012

Päivä Jennin kanssa

Sain aamulla idean tehdä postauksen päivästäni varsinkin kun siitä oli tulossa varsin tavanomainen(=tylsä) lomapäiväni. Olen nyt siis sairaslomalla ainakin seuraavat kaksiviikkoa ja katsomme sitten lääkärin kanssa mikä on tilanne.

Heräsin tänään varttia yli kaheksan. En saa yleensä unta sen pidempään ja ateriasuunnitelman toteutumisen kannalta aamupalaa ei voi venyttää mahdottoman myöhään.



Aamulla pesen aina kasvoni ja hampaat ennen kun alotan mitään muuta puuhaamaan, niin tein tänäänkin. Sen jälkeen siivoilin hiukan ja laitoin koiralle ruuan valmiiksi(äiti tekee aamulenkit koska itselläni on liikuntakielto/rajoitukset)


Kun olin saanut vähän järjesteltyä keittiötä ja aamutoimet tehtyä puin päälle mukavan kotiasun.



Tämän jälkeen oli aamupalan vuoro, ateriasuunnitelman mukaisesti söin jo hyvin tutuksi tulleen aterian. Hedelmä jäi puuttumaan kuvista mutta appelsiinin kuoret pilkistävät leipäni takaa.



Kun olin saanut syötyä aamupalan menin laittamaan itseäni kuntoon kaupungilla käyntiä varten. Olin luvannut tavata kaverini siellä puolen päivän aikaan






Ennen kun lähdin kaupunkiin söin ateriasuunnitelman mukaisesti välipalan ja pistin loput kamppeet kasaan.


Ajoin kaupunkiin ja siellä olin aina siihen asti kun piti palata lounaan merkeissä kotiin. Kameraa ei tullut kaupungilla kannettua mukana, joten kuvia sieltä ei löydy.

Kotona söin ateriasuunnitelman mukaisen lounaani


Kaupungista eksyi mukaan muutama uusi juttu alennusmyynneistä







Kun lounas oli vähän laskenut lähdin koiramme kanssa puolen tunnin kävelylenkilleni. Tämän teen joka päivä ja oon onnellinen että liikuntaan on annettu edes tän verran mahdollisuutta. Tosin kävelyn kuuluu olla hyvin rauhallista, joskin sitä käskyä meinaa olla välillä vaikea noudattaa.




Kun olin käynyt koiran kanssa ulkoilemassa menin koneelle ja tapoin aikaani lueskelemalla blogeja ja selailemalla nettiä. Sen jälkeen koittikin jo välipalan aika 



Kun välipalan olin saanut syötyä lähdin pikkuveljen ja äidin kanssa kauppaan ruokaostoksille. 




Tultuamme kotiin katselin telkkaria ja näpyttelin postausta koneelle. Alettiin valmistaa pian päivällistä ja syötiin yhdessä. Ruokailut on tän päivän osalta sujuneet tosi hyvin ja mieli ollu ihanan avoin sairauden ajatuksista.





Ilta sujui pelejä pelaillessa ja koneen ääressä, poikkesin lähikauppaan vielä koiran unohtuneiden luiden merkeissä. Käväsin suihkussa ja söin iltapalan, josta unohdin ottaa kuvan mutta se koostuu samoista osista mitä välipala kakkonenkin, pähkinöiden tilalla on vaan juustoa. Ja sitten kai meninkin jo nukkumaan.












13 kommenttia:

  1. kiva postaus! sä oot todella kaunis, mutta aivan liian laiha! oisit nätimpi jos saisit painoo lissää. en tarkoita pahalla, mutta sanon vain totuuden, näytät niiiiin sairaalta. paljon sä nyt painat? ps. ihana koira<3 ja mikä sun sukunimi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, mukava juttu että pidit tällasesta postauksesta :) Jatkossa tuutte varmasti näkeen enemmän kuvia mun päivästä ja musta itsestäni, nyt kun vaan ensin kasvoni paljastin.

      Painoa olis juu tarkotus tässä nostella, niin vaikeeta se vaan tuntuu olevan, vaikka oon tällä hetkellä tosi parantumismyönteinen. Mutta pienin askelin eteenpäin :)

      Oon jo muutaman kerran blogissa maininnut etten mielelläni puhu painostani kiloina. Se on jotenkin kovin ahistavaa ja vaikeeta. Mutta painoindeksini on tällä hetkellä 15.4 ja tosiaan oon 162 senttiä pitkä. Siitä voi jo paljon päätellä.

      Hihi meijän koira on mulle tosi rakas. Se osaa hymyilläkkin. Yks oikein ilopilleri!

      Sukunimee en oo ainakaan vielä valmis julkaseen, sen verran henkilökohtanen tieto kuitenkin

      Poista
  2. kompaten anonyymiä, olet aivan uskomattoman nätti ! ja vielä kauniimpi, ja terveemmän näköinen painon normaalisoiduttua :)
    tsemppiä matkaasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos tosi paljon thinny oot ihana ! :) samoin tsemppiä sinne <3

      Poista
  3. Sulla on todella kauniit kasvot! :) Tiedän, että painon nostaminen aiheuttaa ahdistavia ja sekalaisia tunteita, mutta näytät varmasti vielä tuplasti paremmalta usean kilon jälkeen. Tsemppiä parantumisen tielle! <3

    VastaaPoista
  4. Ei voi muuta kun sanoa samaa edellisten kanssa: kaunis olet mutta toivottavasti saat painoa hieman lisää ja anoreksiamörön karkotettua ajatuksista! :) Aivan älyttömän suloisen koirankin omistat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos lilja kovasti <3 pakko sitä painoa on saada ja mörkö hävitettyä kauas mun elämästä, oot oikeessa. Meijän koira on mulle tosi tärkee, ainakin yks olento on maailmassa joka jaksaa mua kuunnella aina tarpeen tullen :D viljo tän komistuksen nimi on ja ikää löytyy 5 vuotta

      Poista
  5. Luin tässä blogiasi ja tykästyin! Susta näkee että oot kaunis nainen, mutta olet kyllä hurjan laiha ja toivon niiin kovasti, että saat lisää painoa! Susta tulee vielä todella upea nainen! Kaikkea hyvää sulle!

    ps. ryhdyin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva että ryhdyit lukijaks ja tykkäät mun kirjotuksista :) niin kun itekkin sanoit, jokainen lukija on tärkee jollain tavalla (: Toivon itekkin että painon nostaminen onnistuu ja anoreksian kukistaminen tapahtuu. On ihana tietää että siellä toisella puolella on tarinoita onnistumisesta ja parantumisesta sekä tollasta ihanaa vertaistukea. Ollaan yhteyksissä! :)

      Poista
  6. Täälläkin samaa mieltä että nätti tyttö kun mikä :). Varmasti ottaa päähän tämän kun sanon (tai anoreksiaa se ärsyttää, ei sinua), mutta nuo ruoka-annokset (mikäli et ole vielä syönyt ennen kuvan ottamista) näyttävät aivan selkeästi vajailta noista ateriasuunnitelman mukaisista..eihän tuo myslikään ole puoleen desiin asti..anteeksi oli pakko vain kirjoittaa tämä, mutta itsekin olen aikoinaan samanlailla puijannut itseäni. Sairaalassa touhua ei tosin kauaa katseltu vaan lopulta ruoka-annokset tuotiin valmiina eteeni ja murustakaan ei jäänyt desilitramittaan saatika lautaselle (eikä mitään päätynyt "vahingossa" lattian kautta roskiin tai esim. hihaan/taskuihin/hiuksiin). Tää sairaus on ihan hirvee ja alkutaipaleella sitä on niin pirun vaikea myöntää itselleen pikkuluistamisia. Jälkeenpäin niille ei voi kuin nauraa (onpa monta kaloria millissä maitoa lasin pohjalla yms.), mutta nyt tässä vaiheessa vain hurjasti voimia sinulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin katsoin samaa, että ruuat näyttävät kyllä melko pieniltä ateriasuunnitelmaan verrattuna. Mutta tsemppiä urakkaan!

      Poista