maanantai 30. heinäkuuta 2012

LIFE- get ready, here i come

Osastolla olo on alkanut sujua jo aika rutiininomaisesti, vaikka neljäs päivä onkin vasta menossa. Aika tuntuu lentäneen siivillä vaikka päivät onkin tuntuneet välillä todella pitkäveteisiltä.

Aamuyöstä mua tultiin herätteleen punnitukseen ja mulla on ilosia uutisia, oon saanut sitä hiukan nostettua! Ja tiettekös, musta ei tunnu yhtään pahalle, itseasiassa tosi hyvälle. Työ on tuottanut tulosta, en oo kokenut kaikkea sitä ahdistusta ja taistelua turhaan vaan tunnen nyt oikeesti saavuttaneeni jotain. Anoreksia koittaa hiukan supista korvassa, mutta sen ääni on yllättävän vaimee. Aamupalakin suju ongelmitta vaikka yleensä painonnoustessa sen haluis vaan jättää väliin. Voin sanoa että oon ylpee ittestäni, vaikka näin perfektionistina sitä onkin vähän hankala tuntea.



Itkun, ahdistuksen ja lattialle pudonneiden astioiden jälkeen alku on lähteny hyvin käyntiin ja aijon pitää tämän hetkisen motivaation ja tsempin yllä. En haluu antaa sairaudelle enää yhtään valtaa. Mulla oli tunne että osasto on ainoo vaihtoehto paranemisen alkuun saamiselle ja olin siinä oikeessa. Ilman tätä en varmasti olisi tullut onnistumaan, mörkö ois vienyt mut mennessään. Osastojakso on jo nyt avannu mun silmiä. Kaiken sen ahdistuksen kohtaaminen on ollut tän arvosta, musta tuntuu vihdoin että oon saamassa elämääni takasin.

Ja mun nykynen olo! Oon paljon energisempi ja ajatus kulkee paremmin. En enää palele eikä huimaustakaan oo suuremmin esiintyny. Opiskelukin on sujunut paljon paremmin, nyt sisäistän sen mitä luen. Huomaan eron jo neljän päivän jälkeen. Eilen pitkästä aikaa lauleskelin yksin mun huoneessa, rakas harrastus joka anoreksian myötä jäi. Olin onnellinen.








Tiedän että isoin haaste ja vaaranpaikka tulee olemaan silloin kun siirryn taas kotiin, pois osastohoidosta. Sillon vastaan jälleen itse syömisistäni ja anoreksia varmasti tulee koettelemaan minua oikein olan takaa. Siihen on kuitenkin vielä aikaa jäljellä, kuljen nyt matkaa kohti parantumista päivä kerrallaan. Tiedän kuitenkin että mä parannun vielä tai ainakin vaimennan anoreksian äänen siihen pisteeseen ettei se enää tuu mun elämää häiritsemään.

Vaikka tällä hetkellä mieli on kirkas tiedän hyvin että vaikeampia aikoja on edessä, mutta oon tarpeeks vahva selvitäkseni niistä. Tiedän että anoreksia tulee tiukentamaan otettaan taas jossain vaiheessa, tunnen sairauden ajatusmallit jo hyvin, olenhan jo monia kuukausia tässä oravanpyörässä elänyt. Yleensä näillä vaiheilla kotona anoreksia on alkanut ottaa valtaa- paino nousee, anoreksia käskee laskea sitä- ja taas mennään. Mutta nyt mulla on osasto tukena. En voi jättää syömättä. Täällä mua valvotaan niin tarkkaa ettei siihen oo mahollisuutta. En myöskään voi lisätä mun liikuntamäärää koska voimassa on edelleen ainoastaan puolentunnin ulkoilulupa.

Liikunnasta tulikin mieleen, pakkoliikunta ajatukset alkaa oleen jo aika hyvin tiessään. Siivousvimma ja paikallaan olemisen tuska on helpottanu. Tuntuu ihanalta kun joku ei koko ajan huuda päässä liikkumaan ja kuluttamaan. Osasto on siis ollut loistava apu tähänkin.

Oon onnekas mun läheisten tuesta, eilinenkin meni kivan nopeesti kun vieraita kävi kattomassa. Näin pitkästä aikaa hollannissa asuvaa serkkua, pakistanista tullutta tätiäni ja muutamaa ystävääni. He piristivät päivääni hurjasti ja antoivat taas motivaatiota taisteluun.

Teidän lukijoiden kommentit ovat olleet myös ihania, tsemppaavia ja arvostan niitä jotka ovat kertoneet mulle oman tarinansa. Tällainen tuki on mulle ihan korvaamatonta, siksi halua kiittää teitä tämän tästä, jotta ei varmasti pääse unohtumaan. Blogin kirjottaminen on auttanut ihan hurjasti, mutta te olette auttaneet vielä enemmän!

Loppuun vielä pieni motivaatiokuva itselleni ja kaikille teille jotka olette samassa suossa kanssani




11 kommenttia:

  1. voitko laittaa blogloviniin tän blogin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miten tonne blogloviniin voi lisätä blogin?:) ku en osaa vaikka tein jo käyttäjätilin:( auta pliis

      Poista
    2. siellä on käyttäjätilillä ohjeet :) meet niitten mukaan niin onnistuu

      Poista
  2. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi. Mäkin olen ylpeä susta, vaikkei tunnetakaan. <3

    VastaaPoista
  3. vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä! Kaikkea hyvää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kuulla, tälläset kommentit auttaa mua jaksaan <3 Kiitos :)

      Poista
  4. Ihanaa, että sulla on mennyt nyt paremmin. :) Koita jaksaa vaikka välillä olisikin vaikeaa <3

    T. Anonyymi, joka seurailee paranemistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana tietää että siellä on mun parantumista seuraavia lukijoita, toivottavasti pysyt mukana :) kiitos sulle ja mä yritän (:

      Poista
  5. aivan huippu toi kuva tosssa lopussa ! asia on näin, just eikä melkee! =)

    VastaaPoista