sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Päivän pähkinä

Eilen sain uuden haasteen suoritettua; lisäsin pähkinät mun ateriasuunnitelman mukasesti ruokavalioon. Taistelun kautta mutta ainakin ne tuli syötyä ja on jo itseasiassa tänäänkin ollut kuvioissa mukana.

Ens viikko on hoidon kannalta tärkee viikko, tapaan taas ravitsemusterapeutin ja hoitosuunnitelmaa katotaan omahoitajien ja lääkärin kanssa kuntoon. Tällä hetkellä oon paranemisen suhteen taas tosi toiveikas. Syömishäiriö ajatukset on pysyny tän päivän osalta aika hyvin pois mielestä.

Mulle on annettu viikonloppusin lupa tehdä puolen tunnin pitusia passiivisia/hyvin rauhallisia kävelylenkkejä, niin kun jo kerroinkin. Tänään tunsin itteni normaaliks kun kävelin rankkasateessa koiran kanssa.
Nautin siitä tunteesta-
sain liikkua ilman minkäänlaista pakkoa tai ajatuksia siitä miten pitäis mennä kovempaa, pidempään tai muuten vaan näännyttää ittensä siihen paikkaan. Se tuntu hienolta pitkästä aikaa.


Toivoisin että kaikki olis jo paremmin. Sillain miten aina ennen anoreksiaakin on ollu. Haluaisin olla ite se joka päättää asioista, on raskasta päivästä toiseen koittaa kadottaa päästään sitä väärää ääntä. Totuus on kuitenkin toinen; mulla on edessä vielä tosi pitkä matka.


Oon kiitollinen ja onnellinen siitä kuinka paljon mä saan tukea ympäriltäni. Mulla on perhe ja ihania ystäviä jotka jaksaa kannustaa ja pitää pystyssä aina kun meinaan kaatua. Ja vaikka kaatuisinkin ne nostaa mut aina uudestaan ylös. Ilman äitiä en varmaan kirjottais tässä ja nyt. Äiti on ihminen millanen mä haluaisin myös itse olla. Tunnen syyllisyyttä siitä että puran ahistuneisuutta mulle kaikista arvokkaimille henkilöille. En aina ymmärrä miten ne jaksaa tätä. Taistella päivästä toiseen mörköä vastaan mun mukana. Ja kaikenlisäks vapaaehtosesti. En voi muuta kun kiittää, arvostaa ja toivoa että pystyn vielä joskus antaan kaiken takasin.

Ainiin muuten, otan mielelläni vastaan postausideoita ja kaikkia muitakin toiveita. Onhan tässä muutenkin paljon lukijoille kerrottavaa ja jaettavaa, mutta mielelläni ottasin ehotuksiakin vastaan :) Ite tietenkin päättäen sen miten henkilökohtasista jutuista lähen kirjottamaan, toisaalta oon päättäny avata itteni teille, tälle blogille ja mulle itselleni ihan kokonaan, joten kaikenlaisia ideoita otan mielelläni vastaan.



5 kommenttia:

  1. Jään lukijaks!

    POstausehotuksia: tän hetkiset mitat? tarinaa siitä miks sairastuit? miten oot selvinny töistä?

    koeta jaksaa :)

    VastaaPoista
  2. aivan loistavaa että ottit ne pähinät mukaan ateriasuunnitelmaan! askel kerrallaan, siitä se lähteepi =) oisko mahdollist ett laittaisit ittestäs jotain kuvia? ymmäärrän tietty jos et halluu.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista ja tsempeistä! :)
    Tosta kuva jutusta vastailinkin jo uusimpaan postaukseen

    VastaaPoista
  4. tsemppiä hirmuisesti ja onnea siitä että olet siirtynyt parantumisen tielle! ♥ onko sulla lukijat-elementtiä käytössä ? vai olenko sokea kun en pysty liittymään lukijaksi ..

    VastaaPoista
  5. Kiitos kovasti <3 voidaan tukee toinen toisiamme :)

    Kyllä sen pitäisi päällä olla, ainakaan en oo pois missään vaiheessa ottanut. En tosin edes tiedä miten sen tekisin :D

    VastaaPoista